Kehitysvammaisten asema ja oikeudet Hallituksen esityksissä
Finer, Lea (2018)
2018
Sosiaalityön tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Social Work
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-05-23
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201805291800
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201805291800
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa olen kiinnostunut siitä, miten kehitysvammaisen henkilön asema on muuttunut tutkimusaineiston ajalla 1921 - 2015. Tutkimusaineistonani on hallituksen esitykset keskeisimmistä kehitysvammaisiin henkilöihin liittyvistä laeista, joiden tutkimiseen sovellan diskurssianalyysia. Aineistoni koostuu hallituksen esityksistä ajalta 1921 – 2015, alkaen köyhäinhoitolaista ja päättyen kehitysvammalain uudistukseen vuodelta 2015.
Tutkimustehtävänäni on tarkastella hallituksen esityksiä ja etsiä niiden kautta vastausta tutkimustehtävään: millaiseksi kehitysvammaisen henkilön asema rakentuu hallituksen esityksissä? Tarkentavat aineistolähtöiset tutkimuskysymykseni olivat; Miten aineistossa representoidaan kehitysvammaisia henkilöitä? Millaisiin positioihin kehitysvammaiset henkilöt teksteissä asettuvat? Millaisia oikeuksia kehitysvammaisella henkilöllä esitetään olevan?
Tutkimustuloksena aineistosta on muodostunut seitsemän eri diskurssia; Holhousdiskurssi, Rotuhygieniadiskurssi, Kuntoutusdiskurssi, Palveludiskurssi, Normaalisuusdiskurssi, Ihmisoikeusdiskurssi ja Tahdonvastaisuusdiskurssi. Subjektipositiot ovat muuttuneet ”Hoidokkaasta” ja ”Rodunrappeuttajista” ”Perusoikeuksia omaaviin” ja ”Omiin palveluihinsa vaikuttajiin”.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tämän tutkimuksen tulosten mukaan kehitysvammaisten asema näyttää kehittyneen lähemmäs ”kansalaisen” subjektipositiota, jolloin kehitysvammaisella henkilöllä tunnustetaan olevan samat ihmisoikeudet kuin muilla henkilöillä, eikä kehitysvammaisten ihmisryhmää määritellä ainoastaan vamman kautta.
Tulevaisuudessa on tärkeää, että kehitysvammalainsäädäntöön liittyen tehdään tutkimusta siitä, miten itsemääräämisen tukeminen toteutuu kehitysvammaisten henkilöiden arjessa. Sosiaalityössä on oleellista tunnistaa kehitysvammaisuus ilmiönä ja sen aiheuttamat erityispiirteet palveluissa. Kehitysvammaiset henkilöt ovat harvoin itse puolustamassa oikeuksiaan, jolloin vammaissosiaalityön kentältä täytyy löytyä osaamista ja rohkeutta näiden asiakkaiden äänen vahvistamiseen ja esille tuomiseen.
Tutkimustehtävänäni on tarkastella hallituksen esityksiä ja etsiä niiden kautta vastausta tutkimustehtävään: millaiseksi kehitysvammaisen henkilön asema rakentuu hallituksen esityksissä? Tarkentavat aineistolähtöiset tutkimuskysymykseni olivat; Miten aineistossa representoidaan kehitysvammaisia henkilöitä? Millaisiin positioihin kehitysvammaiset henkilöt teksteissä asettuvat? Millaisia oikeuksia kehitysvammaisella henkilöllä esitetään olevan?
Tutkimustuloksena aineistosta on muodostunut seitsemän eri diskurssia; Holhousdiskurssi, Rotuhygieniadiskurssi, Kuntoutusdiskurssi, Palveludiskurssi, Normaalisuusdiskurssi, Ihmisoikeusdiskurssi ja Tahdonvastaisuusdiskurssi. Subjektipositiot ovat muuttuneet ”Hoidokkaasta” ja ”Rodunrappeuttajista” ”Perusoikeuksia omaaviin” ja ”Omiin palveluihinsa vaikuttajiin”.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tämän tutkimuksen tulosten mukaan kehitysvammaisten asema näyttää kehittyneen lähemmäs ”kansalaisen” subjektipositiota, jolloin kehitysvammaisella henkilöllä tunnustetaan olevan samat ihmisoikeudet kuin muilla henkilöillä, eikä kehitysvammaisten ihmisryhmää määritellä ainoastaan vamman kautta.
Tulevaisuudessa on tärkeää, että kehitysvammalainsäädäntöön liittyen tehdään tutkimusta siitä, miten itsemääräämisen tukeminen toteutuu kehitysvammaisten henkilöiden arjessa. Sosiaalityössä on oleellista tunnistaa kehitysvammaisuus ilmiönä ja sen aiheuttamat erityispiirteet palveluissa. Kehitysvammaiset henkilöt ovat harvoin itse puolustamassa oikeuksiaan, jolloin vammaissosiaalityön kentältä täytyy löytyä osaamista ja rohkeutta näiden asiakkaiden äänen vahvistamiseen ja esille tuomiseen.