"Ei voi vaan olla möllötellä" : Eläkeikäisten vapaaehtoistyöntekijöiden aktiivisuus
Rantakärkkä, Satu (2018)
2018
Yhteiskuntatutkimuksen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-05-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201805291792
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201805291792
Tiivistelmä
Käsittelen tässä pro gradu -tutkielmassa eläkeikäisten vapaaehtoistyöntekijöiden aktiivisuutta. Tutkielma on aineistolähtöinen, sillä sen tarkoituksena on antaa ääni ikääntyville itselleen heidän aktiivisuuttaan koskien. Aineistona olen käyttänyt kahdeksaa eläkeikäisten vapaaehtoistyöntekijöiden yksilöhaastattelua. Ikääntyminen nähdään tässä tutkielmassa yksilöllisenä ja vitaalina elämänvaiheena.
Tarkastelen aktiivisuutta liittäen siihen yksilön näkökulman lisäksi sen, millaisena yhteisöllisyys eläkeikäisten aktiivisuudessa näyttäytyy sekä millaisia merkityksiä vapaaehtoistyö saa suhteessa yhteiskuntaan. Peilaan tutkielmani tuloksia aiempaan ikääntymisestä, yhteisöllisyydestä ja vapaaehtoistyöstä tehtyyn tutkimukseen.
Aineistonani käyttämäni haastattelut olen kerännyt Suomen Punaisen Ristin ystäväpalvelussa toimivilta kahdeksalta vapaaehtoistyöntekijältä. Haastattelut olen toteuttanut teemahaastatteluilla, joiden runkona olen käyttänyt erilaisia väittämiä. Väittämät koostuivat kolmesta patteristosta koskien vapaaehtoistyön merkityksiä yksilöön, yhteisöön ja yhteiskuntaan liittyen. Haastattelut olen analysoinut käyttämällä Erving Goffmanin kehysanalyysia. Analyysini tuloksena olen löytänyt neljä primäärikehystä: aktiivisen eläkeläisen, aktiivisen persoonan, aktiivisen järjestötoimijan ja aktiivisen kansalaisen. Jokaiseen kehykseen liittyen olen tarkastellut niissä ilmeneviä yhteisöllisyyden muotoja sekä vapaaehtoistyölle annettua laajaa merkitystä.
Tutkielman tulos on, että eläkeläisten aktiivisuudessa voidaan löytää sekä individualistisuutta että kollektiivisuutta koskevia puolia. Eläkeikäisten aktiivisuus on harvoin sidoksissa ainoastaan ikääntymiseen, vaan useimpien kohdalla se on jollain tapaa läpi elämän jatkuvaa. Yhteisön muoto ja merkittävyys riippuvat siitä, millaista vapaaehtoistyö on luonteeltaan. Perhe nousee eläkeikäisten tärkeimmäksi yhteisöksi, jos vapaaehtoistyötä tehdään vain henkilökohtaisena ystävänä toimien. Yhteisö sai muita merkityksiä ja muotoja, kun vapaaehtoistyö oli osa järjestön laajempaa toimintaa ja siihen kuului esimerkiksi ystäväpalvelun organisointia. Kollektiivisuutta korostavissa kehyksissä vapaaehtoistyön merkitys nähtiin laajempana kuin vain omaa elämää koskevana. Individualistissa kehyksissä korostuivat yksilölliset merkitykset, kuten oman aktiivisuuden ylläpito. Tässä tutkielmassa eläkeikäisten vapaaehtoistyöntekijöiden aktiivisuus näyttäytyy laaja-alaisena.
Tarkastelen aktiivisuutta liittäen siihen yksilön näkökulman lisäksi sen, millaisena yhteisöllisyys eläkeikäisten aktiivisuudessa näyttäytyy sekä millaisia merkityksiä vapaaehtoistyö saa suhteessa yhteiskuntaan. Peilaan tutkielmani tuloksia aiempaan ikääntymisestä, yhteisöllisyydestä ja vapaaehtoistyöstä tehtyyn tutkimukseen.
Aineistonani käyttämäni haastattelut olen kerännyt Suomen Punaisen Ristin ystäväpalvelussa toimivilta kahdeksalta vapaaehtoistyöntekijältä. Haastattelut olen toteuttanut teemahaastatteluilla, joiden runkona olen käyttänyt erilaisia väittämiä. Väittämät koostuivat kolmesta patteristosta koskien vapaaehtoistyön merkityksiä yksilöön, yhteisöön ja yhteiskuntaan liittyen. Haastattelut olen analysoinut käyttämällä Erving Goffmanin kehysanalyysia. Analyysini tuloksena olen löytänyt neljä primäärikehystä: aktiivisen eläkeläisen, aktiivisen persoonan, aktiivisen järjestötoimijan ja aktiivisen kansalaisen. Jokaiseen kehykseen liittyen olen tarkastellut niissä ilmeneviä yhteisöllisyyden muotoja sekä vapaaehtoistyölle annettua laajaa merkitystä.
Tutkielman tulos on, että eläkeläisten aktiivisuudessa voidaan löytää sekä individualistisuutta että kollektiivisuutta koskevia puolia. Eläkeikäisten aktiivisuus on harvoin sidoksissa ainoastaan ikääntymiseen, vaan useimpien kohdalla se on jollain tapaa läpi elämän jatkuvaa. Yhteisön muoto ja merkittävyys riippuvat siitä, millaista vapaaehtoistyö on luonteeltaan. Perhe nousee eläkeikäisten tärkeimmäksi yhteisöksi, jos vapaaehtoistyötä tehdään vain henkilökohtaisena ystävänä toimien. Yhteisö sai muita merkityksiä ja muotoja, kun vapaaehtoistyö oli osa järjestön laajempaa toimintaa ja siihen kuului esimerkiksi ystäväpalvelun organisointia. Kollektiivisuutta korostavissa kehyksissä vapaaehtoistyön merkitys nähtiin laajempana kuin vain omaa elämää koskevana. Individualistissa kehyksissä korostuivat yksilölliset merkitykset, kuten oman aktiivisuuden ylläpito. Tässä tutkielmassa eläkeikäisten vapaaehtoistyöntekijöiden aktiivisuus näyttäytyy laaja-alaisena.