Tyttö tuollainen – kertomuksia tyttöydestä

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma muodostuu kasvatustieteiden tiedekunnan ohjeiden mukaisesta vertaisarviointiin hyväksytystä tutkimusartikkelista. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää alakouluikäisten tyttöjen käsityksiä tyttöydestä. Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita paitsi tarinoiden muodostamasta tyttöyden kokonaiskuvasta, myös siihen liittyvistä mahdollisista poikkeamista. Tutkimuksessa yhdistyivät tyttötutkimuksen, lapsilähtöisen tutkimuksen sekä feministisen tutkimuksen näkökulmat. Tutkimusta ohjasi erityisesti Judith Butlerin teoria sukupuolen performatiivisuudesta.

Tutkimusaineisto (n=41) kerättiin eläytymismenetelmää käyttäen. Tutkimukseen osallistuneet 10-11-vuotiaat tytöt ohjattiin kirjoittamaan tarina joko tavallisesta tai epätavallisesti tytöstä. Näiden tarinoiden perusteella haluttiin selvittää, miten varhaisnuoret tytöt rakentavat kertomuksissaan tyttöyttä ja miten he tekevät erontekoa tavallisuuden ja epätavallisuuden välille.

Tarinoiden pohjalta muodostettiin tyttöyden rakennuspalikat sekä tyyppikuvaukset ”tavallisesta” ja ”epätavallisesta” tytöstä. Tutkimuksen perusteella tyttöys rakentui varsin selkeästi kuuden elementin kautta: ulkoisen olemuksen, harrastusten ja kiinnostuksen kohteiden, luonteenpiirteiden ja käytöksen, koulumenestyksen sekä ystävien ja perheen kautta. Kun tyttö mahtuu jokaisessa kategoriassa normiin, häntä voitiin luonnehtia tavalliseksi. Erityisen tärkeäksi tavallisuutta tuottavaksi kategoriaksi nousi ulkoinen olemus ja erityisesti fyysinen puhtaus ja siisteys. Siistin, ulkoisen olemuksen lisäksi tytöille sopivat harrastukset ohjasivat kohti tavallisuutta. Siinä missä tavallisuus oli varsin yksiselitteistä ja kiistatonta, näyttäytyi epätavallisuus huomattavasti moniulotteisempana. Epätavallinen tyttö ei suinkaan aina ollut muiden hyljeksimä ja kiusaama, vaan epätavallisuus saattoi näyttäytyä myös muiden mielipiteistä piittaamattomuutena ja johtajaroolin ottamisena.

Tässä tutkimuksessa tyttöyden normi piirtyi esiin varsin yhtenäisenä, ja tutkimukseen osallistuneet tytöt näyttivät hallitsevan sukupuolensa rakentamisen ja omaan sukupuoleensa liittyvät kulttuuriset ihannenormit. Toisaalta aineistosta konstruoidut tyyppikuvaukset osoittivat, että tyttöydessä on tyttöjen itsensä mukaan sellaista sosiaalista liikkumatilaa, joka voi mahdollistaa tyttöyden tekemisen myös toisella tavalla, vallitsevien normien vastaisesti. Tyttöjen kirjoittamat fiktiiviset kertomukset tavallisesta ja epätavallisesta tytöstä eivät välttämättä kerro totuutta siitä, miten tytöt tyttöyttä rakentavat, mutta ne antavat vahvan viitteen tyttöjen omista näkemyksistä, asenteista sekä arvomaailmasta. Tutkimalla tyttöjen käsityksiä tyttöydestä saadaan samalla tietoa siitä, miten lapset ja varhaisnuoret ylipäänsä hahmottavat ja rakentavat sukupuoltaan ja millaista erontekoa tähän prosessiin liittyy.