Osuustoiminnallisuus - mitä se on ja miten se ilmenee OP Ryhmässä?

Abstract

Tässä tutkimuksessa selvitetään, mitä osuustoiminnallisuus OP Ryhmän henkilöstön käsityksen mukaan on ja miten sen käsitetään ilmenevän yrityksen toiminnassa. Osuustoiminnallisuus ymmärretään usein inhimilliseksi ja sidosryhmälähtöiseksi tavaksi järjestää liiketoimintaa, ja se eroaa määritelmällisesti osakeyhtiömuotoisesta liiketoimintamallista korostaen enemmän yhteisöllistä roolia. Työn käytännöllisenä tarkoituksena on tarjota yritykselle lisää ymmärrystä osuustoiminnallisen yrityksen olemuksesta ja osuuskuntaan liitettävistä käsityksistä. Teoreettisena perusteena tutkimukselle toimii osuustoimintatutkimuksessa hyvin yleinen huomio siitä, että osuustoiminnan merkittävyyden huomioiden tutkimusta aiheesta on liian vähän ja että liiketaloudellista keskustelua – niin akateemista kuin yritysmaailman – leimaa vahvasti osakeyhtiömallin dominanssi. Tämä lähtökohta voi ohjata osuustoiminnallisenkin yrityksen toimintaa pois sen perimmäisestä tarkoituksena olevasta jäsenten taloudellisen edun ajamisesta liiaksi tulosorientoituneeseen suuntaan.

Tutkimuksen teoreettisessa osassa esitetään osuustoiminnallisuuden keskeisiä erityispiirteitä, arvoja ja toimintaperiaatteita sekä sitä, miten yritysmuoto eroaa valtavirraksi koetusta, sijoittajan tuotto-odotuksia korostavasta osakeyhtiömuotoisesta liiketoiminnasta. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka aineisto on kerätty OP Ryhmän noin 12 000 työntekijän piiristä sähköisellä kyselylomakkeella itse valikoituen eli niin, että kaikki halukkaat (N=38) henkilökuntaan kuuluvat ovat saaneet osallistua tutkimukseen anonyymisti. Aineiston analyysi on toteutettu aineistolähtöisesti laadullisella sisällönanalyysillä.

Tutkimuksen keskeisinä tuloksina voidaan todeta, että osuustoiminnallisuutta arvostetaan yrityksessä laajalti sisäisesti, ja sen katsotaan olevan yleisesti hyväksytty ja kilpailuetua tuova malli järjestää liiketoiminta. Sitä vastoin osuustoiminnan tunnettuus koettiin jonkin verran heikkona sekä yrityksen sisällä että muiden sidosryhmien parissa. Tällöin osuustoiminnallisuutta voi olla haastavaa pitää esillä niin, että liiketoimintamallin todetuista kilpailueduista saataisiin kaikki hyöty irti. Tutkimuksen tulokset vahvistavat aiemman tutkimuksen havaintoja siitä, ettei osuustoiminnallisuutta liiketoimintamallina tunneta järin hyvin. Osuustoimintaymmärryksen lisääminen olisi tutkimustulosten valossa tärkeää sekä kohdeyrityksen itsensä että liiketoimintamallin elinvoiman parantamisen kannalta. Jatkotutkimusehdotuksiin liittyen palveluosuuskunnassa on tulevaisuudessa keskeistä miettiä osuustoiminnan tunnettuuden lisäksi etenkin sitä, miten toteutetaan osuustoimintaan perinteisesti kiinteästi liitettyä paikallisuutta finanssisektorin murroksessa ja asiakaskäyttäytymisen muutoksessa. Yhtäältä on niin, että kasvollisuutta arvostetaan ja se liitetään osuuspankkitoimintaan mutta toisaalta myös niin, ettei jäsenistö koe laajaa konttoriverkostoa enää omiin tarpeisiinsa järkeväksi ja kilpailukyvyltään tehokkaaksi tavaksi järjestää toimintaa, mikäli valtaosa jäsenistä haluaa asioida yhä enemmän ajasta ja paikasta riippumatta sähköisesti.