Avoin Aperitiff : kirjoituksia Kari Aronpuron kollaasiromaanista Aperitiff – avoin kaupunki

Abstract

Tämä artikkelikokoelma on laajin Kari Aronpuron Aperitiff – avoin kaupunki -romaanin kolmea versiota (1965, 1978, 2015) käsittelevä teos. Kokoelma tarjoaa teoreettisesti monipuolisen ja otteeltaan tuoreen johdatuksen paitsi Aperitiffiin myös yleisemmin kollaasiromaanin edelleen ajankohtaiseen lajiin ja kollaasin käsitteeseen. Antologian kirjoittajien valitsemat näkökulmat kertovat Aperitiffin moniaineksisuudesta, moniulotteisuudesta ja monitulkintaisuudesta. Artikkeleissa inventoidaan ja kartoitetaan Aperitiffin laajoja aineistoja sekä konkreettisten lainausten että laajemman intertekstuaalisuuden näkökulmista. Aperitiffia käsitellään myös informaation ja mediateknologioiden kautta. Samalla romaani kytketään suuntaukseen, joka on ollut keskeinen Kari Aronpurolle 2000-luvulla: kirjalliseen konseptualismiin, käsitteelliseen tai ”epäluovaan” kirjoittamiseen. Artikkeleissa keskitytään lisäksi tekstikollaasille oleelliseen menetelmään, tekotapaan tai tyyppiin: faksimileen. Samalla puretaan sanan ja kuvan käsiteparia analysoimalla kirjoituksen itsensä kuvallisuutta, tyypittelemällä tekstikollaaseja faksimilen näkökulmasta sekä ottamalla huomioon kirjan sivun teknologiaa. Aiheena on myös Aperitiffin huumori ja komiikka metodisten ja temaattisten tekijöiden yhteisvaikutuksena. Kollaasit, tekstilainaukset ja -luettelot sekä teoksen ontologialla leikittely ovat romaanin omalaatuisen huumorin rakennusaineita. Aperitiffia luetaan niin ikään urbaanin suunnistamisen ja harhailun näkökulmasta, erityisesti hyödyntämällä Kansainvälisiltä Situationisteilta peräisin olevia käsitteitä. Aperitiffia lähestytään myös kuvallisuuden, erityisesti elokuvallisuuden kautta ja tarkastellaan sen yhteyksiä realismin ja neorealismin traditioihin sekä ”todellisuuden” esittämiseen liittyviin diskursseihin. Aperitiffin pitkittäisvaikutuksia suomalaisessa kirjallisuudessa tutkitaan Jaakko Yli-Juonikkaan Neuromaani-romaanin (2012) kautta, teosten julkaisuajankohtia ja rakennusperiaatteita vertaillen. Tämän luennan valossa moniaineksisten avantgarde-romaanien poetiikka näyttäytyy edelleen erittäin elin- ja ilmaisuvoimaisena. Antologian liitteenä on myös arkistoharvinaisuuksia: pienoisessee, jossa Aronpuro ruotii tuoreeltaan (marraskuussa 1965) romaaninsa vastaanottoa ja kommentoi omaa teostaan, sekä otteita toisen painoksen (1978) lisämateriaalien käsikirjoitusliuskoista.