Intressien yhteensovittaminen monenvälisenä neuvotteluprosessina : tarkastelussa Jyväskylän strateginen metsäohjelma

Abstract

Tutkimus käsittelee Jyväskylän metsäohjelman työstämisen prosessia intressien yhteensovittamisen näkökulmasta. Monien toimijoiden välisiin neuvotteluprosesseihin kehitetyn lähestymistavan tarkoituksena on mahdollistaa yhteistoiminnallinen päätöksenteko siten, että kaikki osapuolet voivat olla tyytyväisiä neuvotteluiden lopputulokseen. Jyväskylän metsäohjelmaprosessi noudatti intressien yhteensovittamisen periaatteita ja perustui ongelman ratkaisuun tähtäävän prosessin vaiheisiin. Tutkimuksessa kuvataan nämä metsäohjelmaprosessin vaiheet ja tunnistetaan prosessin keskivaiheilla yhteistyöryhmän synnyttämiä yhteensovittamisen keinoja sekä uudenlaista ajattelua.

Jyväskylän metsäohjelma on strateginen suunnitelma, jonka tavoitteeksi asetettiin linjata kaupungin metsien hoitoa ja käyttöä seuraavalle 10 vuodelle. Ohjelman muodostaminen toteutettiin vuorovaikutteisena neuvotteluprosessina, jossa päävastuu oli eri sidosryhmien edustajista kootulla yhteistyöryhmällä. Yhteistyöryhmän työskentely toteutettiin konsensuspohjaisena työskentelynä ja ensimmäistä kertaa Suomessa prosessin suunnittelussa ja toteutuksessa käytettiin avustajana intressien yhteensovittamisen lähestymistapaan erikoistunutta neutraalia osapuolta, jona toimi Akordi Oy.

Tutkimus on luonteeltaan toimintatutkimus, jossa tutkija itse on aktiivisesti mukana tutkittavan tapauksen toiminnassa ja muutoksessa. Tutkimuksessa hyödynnetty aineisto on kerätty aktivoivan osallistuvan havainnoinnin menetelmin ja analysoitu sisällön analyysin keinoin. Toimintatutkimuksen luonteesta johtuen tutkimuksessa aineistona on toiminut myös laajemmin prosessin aikana kertynyt kokemuksellinen tieto ja materiaali.

Yhteistyöryhmän työskentelyssä lähestymistapa tuli esiin yhteensovittamisen ideoimisessa liittyen etenkin metsien hoidon keinovalikoimaan, luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen sekä kaupungin ja asukkaiden vuoropuhelun kehittämiseen. Itse prosessissa yhteensovittamisen mahdollistivat etenkin aitoon dialogiin ja osapuolten luottamukseen perustuva työskentelytapa sekä neutraalin osapuolen rooli prosessin avustajana ja ohjaajana. Olennaista prosessille oli myös jaetun tietopohjan muodostaminen sekä yhteistyöryhmän työskentelyn pitkäjänteisyys. Prosessi voidaan nähdä esimerkkinä uudenlaisesta yhteistoiminnallisen osallistumisen ja päätöksenteon tavasta, joka voi osaltaan parantaa yhteiskunnallisen toiminnan ennakoitavuutta ja kestävyyttä. Tuomalla esiin intressien yhteensovittamisen hyötyjä ja mekanismeja niin tutkimuksen kuin toiminnan keinoin on mahdollista edistää yhteistoimintaan ja konsensuspohjaiseen työskentelyyn perustuvien toimintatapojen käyttöönottoa myös Suomessa.