”Menemme yhdessä pimeään, ja minä pidän taskulamppua” : diskurssianalyysi ilmastonmuutosta käsittelevän journalistisen tietokirjan kirjoittajien yleisösuhteesta
Pekkonen, Sanna (2018)
2018
Journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Journalism and Communication
Viestintätieteiden tiedekunta - Faculty of Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-05-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201805181714
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201805181714
Tiivistelmä
Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani ilmastonmuutosta käsittelevän journalistisen Hyvän sään aikana -tietokirjan tekijöiden yleisösuhdetta. Hyvän sään aikana -kirjan on tehnyt 21 journalistiikan ja kuvajournalismin opiskelijaa Tampereen yliopistosta journalistiikan vierailijaprofessorin, toimittaja Hanna Nikkasen ohjaamana. Olin myös itse työryhmässä mukana. Kevätlukukaudella 2017 toteutetun kirjaprojektin tavoitteena oli uudistaa tapoja, joilla ilmastonmuutosta on käsitelty journalismissa Suomessa.
Tutkin diskurssianalyysin avulla, miten Hyvän sään aikana -kirjan kirjoittajat hahmottavat kirjan yleisön ja oman roolinsa suhteessa yleisöön sekä mitä erityispiirteitä kirjoittajien yleisösuhteesta nousee esiin aiempaan tutkimukseen verrattuna. Oletukseni oli, että projektin halu uudistaa ilmastojournalismia olisi näkynyt tavallista voimakkaampana pyrkimyksenä saada suomalaiset osallistumaan julkiseen keskusteluun.
Tutkielmani empiirinen aineisto koostuu 17 kirjan kirjoittajan sekä työryhmän ohjaajan teemahaastatteluista. Keräsin aineistoni viidellä ryhmähaastattelulla ja kolmella yksilöhaastattelulla. Tutkielmani nojaa sosiaalisen konstruktionismin perinteeseen, ja analyysini perustuu Michael Foucault’n ymmärrykseen diskursseista. Foucault’lle diskurssit ovat yhteiskunnallisia käytäntöjä, jotka tuottavat ja muokkaavat sosiaalista todellisuutta. Esimerkiksi journalismille määritellyt tavoitteet ja ihanteet voivat muodostaa journalismidiskurssin, joka ohjaa toimittajien työskentelyä. Näin kysymys kirjan tekijöiden yleisösuhteesta kytkeytyy laajempaan keskusteluun toimittajien ammatti-identiteetistä ja journalismin roolista julkisen keskustelun tuottajana. Tutkielmani kiinnittyy myös ilmastojournalismin tutkimuksen viitekehykseen.
Hyvän sään aikana -kirjan tekijöiden haastatteluista hahmottuu kahdenlaisia diskursseja. Lukijadiskurssit määrittävät, millaisina tekijät hahmottavat kirjan yleisön. Lukijadiskursseja ovat yleisö-, julkiso- ja vastayleisödiskurssit. Toimittajadiskurssit taas kertovat siitä, millaisina kirjoittajat näkevät oman roolinsa toimittajina suhteessa yleisöön. Niitä ovat objektiivinen tiedonvälittäjä - ja osallistava opastaja -diskurssit.
Näistä diskursseista voi tulkita, että työryhmäläiset tasapainoilevat kahden eri toimittajan ammatti-identiteetin välillä. Yhtäältä he pyrkivät kiinnittymään journalismin perinteisiin ihanteisiin, joissa toimittaja nähdään objektiivisena tiedonvälittäjänä ja yleisö tiedon passiivisena vastaanottajana. Nämä diskurssit tulevat haastatteluissa esiin muita voimakkaammin, ja etenkin työryhmän ohjaaja pyrkii ankkuroitumaan niihin. Toisaalta haastatteluissa tulee esiin työryhmäläisten halu osallistaa ihmisiä ilmastokeskusteluun, ja he näyttivät uskovan julkison muodostumisenkin olevan mahdollista ilmastokysymysten ympärillä. Mukaan haluttiin saada myös perinteisesti keskusteluista ulos jääneitä tai jättäytyneitä tahoja. Kaikkiaan kirjan pyrkimys ilmastojournalismin uudistamiseen ei silti tullut kovinkaan vahvasti esiin kirjan kirjoittajien yleisösuhteessa.
Tutkin diskurssianalyysin avulla, miten Hyvän sään aikana -kirjan kirjoittajat hahmottavat kirjan yleisön ja oman roolinsa suhteessa yleisöön sekä mitä erityispiirteitä kirjoittajien yleisösuhteesta nousee esiin aiempaan tutkimukseen verrattuna. Oletukseni oli, että projektin halu uudistaa ilmastojournalismia olisi näkynyt tavallista voimakkaampana pyrkimyksenä saada suomalaiset osallistumaan julkiseen keskusteluun.
Tutkielmani empiirinen aineisto koostuu 17 kirjan kirjoittajan sekä työryhmän ohjaajan teemahaastatteluista. Keräsin aineistoni viidellä ryhmähaastattelulla ja kolmella yksilöhaastattelulla. Tutkielmani nojaa sosiaalisen konstruktionismin perinteeseen, ja analyysini perustuu Michael Foucault’n ymmärrykseen diskursseista. Foucault’lle diskurssit ovat yhteiskunnallisia käytäntöjä, jotka tuottavat ja muokkaavat sosiaalista todellisuutta. Esimerkiksi journalismille määritellyt tavoitteet ja ihanteet voivat muodostaa journalismidiskurssin, joka ohjaa toimittajien työskentelyä. Näin kysymys kirjan tekijöiden yleisösuhteesta kytkeytyy laajempaan keskusteluun toimittajien ammatti-identiteetistä ja journalismin roolista julkisen keskustelun tuottajana. Tutkielmani kiinnittyy myös ilmastojournalismin tutkimuksen viitekehykseen.
Hyvän sään aikana -kirjan tekijöiden haastatteluista hahmottuu kahdenlaisia diskursseja. Lukijadiskurssit määrittävät, millaisina tekijät hahmottavat kirjan yleisön. Lukijadiskursseja ovat yleisö-, julkiso- ja vastayleisödiskurssit. Toimittajadiskurssit taas kertovat siitä, millaisina kirjoittajat näkevät oman roolinsa toimittajina suhteessa yleisöön. Niitä ovat objektiivinen tiedonvälittäjä - ja osallistava opastaja -diskurssit.
Näistä diskursseista voi tulkita, että työryhmäläiset tasapainoilevat kahden eri toimittajan ammatti-identiteetin välillä. Yhtäältä he pyrkivät kiinnittymään journalismin perinteisiin ihanteisiin, joissa toimittaja nähdään objektiivisena tiedonvälittäjänä ja yleisö tiedon passiivisena vastaanottajana. Nämä diskurssit tulevat haastatteluissa esiin muita voimakkaammin, ja etenkin työryhmän ohjaaja pyrkii ankkuroitumaan niihin. Toisaalta haastatteluissa tulee esiin työryhmäläisten halu osallistaa ihmisiä ilmastokeskusteluun, ja he näyttivät uskovan julkison muodostumisenkin olevan mahdollista ilmastokysymysten ympärillä. Mukaan haluttiin saada myös perinteisesti keskusteluista ulos jääneitä tai jättäytyneitä tahoja. Kaikkiaan kirjan pyrkimys ilmastojournalismin uudistamiseen ei silti tullut kovinkaan vahvasti esiin kirjan kirjoittajien yleisösuhteessa.