”Lopussa sinulla on vähän mahdollisuus niinku interpretoimaan.” : saksalaisten suomenoppijoiden runotulkinnat ja koodinvaihdot
Kähkölä, Sara (2018)
Kähkölä, Sara
2018
Suomen kielen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Finnish Language
Viestintätieteiden tiedekunta - Faculty of Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-05-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201805151703
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201805151703
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena on tutkia edistyneiden saksalaisten suomenoppijoiden valmiuksia lukea ja tulkita suomalaista nykyrunoa. Tavoitteena on selvittää oppijoiden luentaa ja tulkintoja kirjallisten tehtävien ja yhteisen tulkintakeskustelun avulla. Tulkintojen lisäksi tutkimuksessa eritellään tulkintakeskusteluissa esiintyneitä koodinvaihtoja ja niiden funktioita. Koodinvaihtojen analyysin tarkoitus on osoittaa oppijankielen koodinvaihdoilla olevan muitakin funktioita, kuin vain kielitaidon puutteiden paikkaaminen. Tutkimuksessa hyödynnetään sekä kielitieteen että kirjallisuustieteen teorioita lukemisesta: teoriapohjan muodostavat vieraalla kielellä lukemisen erityispiirteet, sosiokognitiivinen transaktionaalisen lukemisen malli ja reseptiotutkimus.
Tutkimuksen aineisto kerättiin saksalaisen yliopiston suomen kielen ja kulttuurin kursseilla. Mukaan tutkimukseen valikoitui yhteensä 12 informanttia kolmelta eri kurssilta. Kaikki informantit ovat edistyneitä suomenoppijoita, joiden kielitaito asettuu eurooppalaisen viitekehyksen tasoille B1.1.–B2.2. Informanttien lukutottumuksia ja valmiuksia lukea suomeksi selvitettiin taustatietolomakkeen avulla. Informanttien luettavaksi valikoituivat Reetta Pekkasen runo ”Mutta saaressa jo valmistaudutaan talventuloon” kokoelmasta Pieniä kovia nuppuja ja Eino Santasen seteliruno ”Tunneseteli” kokoelmasta Tekniikan maailmat.
Tutkimuksen aineisto muodostuu taustatietolomakkeista, kirjallisista tehtävistä ja videoiduista tulkintakeskusteluista. Taustatietolomakkeen täyttämisen jälkeen informantit lukivat runon haluamiaan apuvälineitä käyttäen. Lukemisen jälkeen informantit tekivät kirjallisen tehtävän, jolla selvitettiin luetunymmärtämisen tasoa ja runolle annettuja alustavia tulkintoja. Kirjallisen tehtävän jälkeen informantit keskustelivat runosta noin 10–15 minuuttia. Keskustelun avuksi informantit saivat listan tukikysymyksiä. Aineistoa kerättiin kahdessa vaiheessa niin, että informantit toistivat edellä esitetyt vaiheet sekä Pekkasen että Santasen runoilla.
Aineiston analyysi osoittaa informanttien pystyvän esittämään joko osittaisia tai kokonaisia tulkintoja luetuista runoista. Esitetyissä tulkinnoissa on yhdenmukaisuuksia, mutta myös informanttien taustan ja runouden lukemiseen liittyvän odotushorisontin vaikutus näkyy muista poikkeavina tulkintoina tai niiden perusteluina. Runojen tulkinnoissa nousee esille myös kulttuuristen piirteiden huomioiminen. Tulkinnan vaikeudet liittyvät sekä kieleen että tekstilajin konventioiden vierauteen: tulkintaa vaikeuttavat runokielelle tyypilliset arkikielestä poikkeavat ilmaisut ja runoudelle ominainen aukkoisuus ja tulkinnanvaraisuus. Tulkintakeskustelujen koodinvaihdot toimivat useissa eri funktioissa, joista sanaston aukkojen paikkaaminen ja näkökulman tai asennon muutosta ilmaiseva funktio ovat tavallisimpia. Koodinvaihtojen avulla oppijat aloittavat sanahakuja, rakentavat yhdessä tietoa kielestä ja ottavat eri rooleja keskustelun aikana.
Tutkimuksen aineisto kerättiin saksalaisen yliopiston suomen kielen ja kulttuurin kursseilla. Mukaan tutkimukseen valikoitui yhteensä 12 informanttia kolmelta eri kurssilta. Kaikki informantit ovat edistyneitä suomenoppijoita, joiden kielitaito asettuu eurooppalaisen viitekehyksen tasoille B1.1.–B2.2. Informanttien lukutottumuksia ja valmiuksia lukea suomeksi selvitettiin taustatietolomakkeen avulla. Informanttien luettavaksi valikoituivat Reetta Pekkasen runo ”Mutta saaressa jo valmistaudutaan talventuloon” kokoelmasta Pieniä kovia nuppuja ja Eino Santasen seteliruno ”Tunneseteli” kokoelmasta Tekniikan maailmat.
Tutkimuksen aineisto muodostuu taustatietolomakkeista, kirjallisista tehtävistä ja videoiduista tulkintakeskusteluista. Taustatietolomakkeen täyttämisen jälkeen informantit lukivat runon haluamiaan apuvälineitä käyttäen. Lukemisen jälkeen informantit tekivät kirjallisen tehtävän, jolla selvitettiin luetunymmärtämisen tasoa ja runolle annettuja alustavia tulkintoja. Kirjallisen tehtävän jälkeen informantit keskustelivat runosta noin 10–15 minuuttia. Keskustelun avuksi informantit saivat listan tukikysymyksiä. Aineistoa kerättiin kahdessa vaiheessa niin, että informantit toistivat edellä esitetyt vaiheet sekä Pekkasen että Santasen runoilla.
Aineiston analyysi osoittaa informanttien pystyvän esittämään joko osittaisia tai kokonaisia tulkintoja luetuista runoista. Esitetyissä tulkinnoissa on yhdenmukaisuuksia, mutta myös informanttien taustan ja runouden lukemiseen liittyvän odotushorisontin vaikutus näkyy muista poikkeavina tulkintoina tai niiden perusteluina. Runojen tulkinnoissa nousee esille myös kulttuuristen piirteiden huomioiminen. Tulkinnan vaikeudet liittyvät sekä kieleen että tekstilajin konventioiden vierauteen: tulkintaa vaikeuttavat runokielelle tyypilliset arkikielestä poikkeavat ilmaisut ja runoudelle ominainen aukkoisuus ja tulkinnanvaraisuus. Tulkintakeskustelujen koodinvaihdot toimivat useissa eri funktioissa, joista sanaston aukkojen paikkaaminen ja näkökulman tai asennon muutosta ilmaiseva funktio ovat tavallisimpia. Koodinvaihtojen avulla oppijat aloittavat sanahakuja, rakentavat yhdessä tietoa kielestä ja ottavat eri rooleja keskustelun aikana.