Vanhempien kokemuksia yhteistyön haasteista varhaiskasvattajien kanssa
Tahkokorpi-Kamppuri, Sanja (2018)
2018
Kasvatustieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-05-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201805151692
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201805151692
Tiivistelmä
Vanhempien ja varhaiskasvattajien onnistuneella yhteistyöllä on suuri merkitys varhaiskasvatuksen toteuttamisessa. Aina yhteistyö ei kuitenkaan suju odotetulla tavalla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tuoda esille vanhempien näkökulmaa koettuihin yhteistyön haasteisiin, sillä aiemmissa tutkimuksissa pääpaino on ollut varhaiskasvattajien kokemuksissa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia yhteistyön haasteita tutkimukseen osallistuneet vanhemmat olivat kohdanneet yhteistyössään varhaiskasvattajien kanssa, miten yhteistyön haasteet ratkaistiin, millaisia vuorovaikutuksen ongelmia tutkimuksen tapauksissa ilmeni sekä millaista hyvä yhteistyö tutkimukseen osallistuneiden vanhempien mielestä on.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusta varten haastateltiin neljää vanhempaa, jotka olivat kokeneet haasteita yhteistyössään varhaiskasvattajien kanssa. Haastattelut litteroitiin, jonka jälkeen aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Aineistosta nousi esille 15 teemaa. Näistä teemoista muodostuivat myös tutkimuksen keskeiset tulokset.
Keskeisimpiä tutkimustuloksia olivat vanhempien kokemukset varhaiskasvattajien ja vanhempien epäsymmetrisestä yhteistyösuhteesta sekä varhaiskasvattajien valta-asemasta ja vallankäytöstä suhteessa vanhempiin. Vanhempien kokemuksissa varhaiskasvattajien vuorovaikutustaitojen ja muut ammattitaidon puutteet sekä henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttivat yhteistyön epäonnistumiseen. Tutkimuksen tapauksissa yhteistyön haasteet ratkesivat lopullisesti vasta lapsen siirryttyä toiseen päiväkotiin tai ryhmään. Vinkkeinä hyvään yhteistyöhön vanhemmat nostivat esille mm. avoimuuden, kunnioituksen, positiivisen palautteen kertomisen sekä päivittäiset keskustelut lapsen hakutilanteissa. Esille nousseet toiveet olivat juuri sellaisia, joiden pitäisi olla toimivassa yhteistyössä itsestäänselvyyksiä.
Tutkimustulokset eivät ole yleistettävissä laajempaan otantaan, sillä tapaukset ovat ainutlaatuisia, mutta ne antavat vihiä siitä, millaisista laajemmista ilmiöistä yhteistyön ongelmissa on kyse vanhempien näkökulmasta. Yhteistyön edellytysten luominen on varhaiskasvattajien vastuulla, koska se kuuluu heidän työhönsä. Varhaiskasvattaja ei voi työssään toimia yhteistyötä hankaloittavasti. Vuorovaikutustaidot ovat varhaiskasvattajien ammattiosaamisen ydinaluetta, jolloin niiden kehittäminen on tärkeää. Erityisesti nyt, kun uusien Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2016) ohjeistuksen mukaan vanhempien osallisuutta lastensa varhaiskasvatuksessa pyritään entisestään lisäämään.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää varhaiskasvattajien yhteistyöosaamisen kehittämisessä, sillä ne tuovat esille vanhempien kokemuksia haasteista. Jatkotutkimusideana olisi mielenkiintoista tutkia sekä vanhempien että varhaiskasvattajien kokemuksia yhteistyön haasteista ja vertailla sitä, kuinka erilaisia tulkintoja he tilanteesta antavat.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusta varten haastateltiin neljää vanhempaa, jotka olivat kokeneet haasteita yhteistyössään varhaiskasvattajien kanssa. Haastattelut litteroitiin, jonka jälkeen aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Aineistosta nousi esille 15 teemaa. Näistä teemoista muodostuivat myös tutkimuksen keskeiset tulokset.
Keskeisimpiä tutkimustuloksia olivat vanhempien kokemukset varhaiskasvattajien ja vanhempien epäsymmetrisestä yhteistyösuhteesta sekä varhaiskasvattajien valta-asemasta ja vallankäytöstä suhteessa vanhempiin. Vanhempien kokemuksissa varhaiskasvattajien vuorovaikutustaitojen ja muut ammattitaidon puutteet sekä henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttivat yhteistyön epäonnistumiseen. Tutkimuksen tapauksissa yhteistyön haasteet ratkesivat lopullisesti vasta lapsen siirryttyä toiseen päiväkotiin tai ryhmään. Vinkkeinä hyvään yhteistyöhön vanhemmat nostivat esille mm. avoimuuden, kunnioituksen, positiivisen palautteen kertomisen sekä päivittäiset keskustelut lapsen hakutilanteissa. Esille nousseet toiveet olivat juuri sellaisia, joiden pitäisi olla toimivassa yhteistyössä itsestäänselvyyksiä.
Tutkimustulokset eivät ole yleistettävissä laajempaan otantaan, sillä tapaukset ovat ainutlaatuisia, mutta ne antavat vihiä siitä, millaisista laajemmista ilmiöistä yhteistyön ongelmissa on kyse vanhempien näkökulmasta. Yhteistyön edellytysten luominen on varhaiskasvattajien vastuulla, koska se kuuluu heidän työhönsä. Varhaiskasvattaja ei voi työssään toimia yhteistyötä hankaloittavasti. Vuorovaikutustaidot ovat varhaiskasvattajien ammattiosaamisen ydinaluetta, jolloin niiden kehittäminen on tärkeää. Erityisesti nyt, kun uusien Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2016) ohjeistuksen mukaan vanhempien osallisuutta lastensa varhaiskasvatuksessa pyritään entisestään lisäämään.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää varhaiskasvattajien yhteistyöosaamisen kehittämisessä, sillä ne tuovat esille vanhempien kokemuksia haasteista. Jatkotutkimusideana olisi mielenkiintoista tutkia sekä vanhempien että varhaiskasvattajien kokemuksia yhteistyön haasteista ja vertailla sitä, kuinka erilaisia tulkintoja he tilanteesta antavat.