Näkymättömästä näkyväksi : lapset hoivatyön tekijöinä Liman San Juan de Mirafloresissa
Helttula, Anna (2018)
Helttula, Anna
2018
Politiikan tutkimuksen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Politics
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-05-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201805151682
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201805151682
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani tutkin lasten ulkopuolisille työnantajille tekemää kotitaloustyötä Perussa. Tutkielma on tapaustutkimus, jossa tarkastellaan lasten tekemää kotitaloustyötä Liman San Juan de Mirafloresin kaupunginosassa. Tutkimuskysymykseni on kaksiosainen: kysyn ensin, millaisia syitä lasten tekemälle kotitaloustyölle voidaan löytää kyseisessä kontekstissa. Kysyn myös, millaisia yhteyksiä lasten tekemällä kotitaloustyöllä ja sitä koskevilla asenteilla on sukupuoleen ja turvallisuuteen. Tutkimusaineistona olen käyttänyt perulaisen kansalaisjärjestön Asociación Grupo de Trabajo Redesin työntekijöiden haastatteluja sekä järjestön julkaisuja.
Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii feministinen hoivaa käsittelevä kirjallisuus. Hoiva ymmärretään tässä tutkielmassa laajasti kaikkena toimintana ja työnä, joka keskittyy sosiaaliseen reproduktioon. Ulkopuolisille kotitalouksille työsuhteessa tehtävä kotitaloustyö on siis yksi hoivan ulottuvuus. Hyödynnän erityisesti Fiona Robinsonin hoivaeettistä lähestymistapaa, joka yhdistää hoivan käytännöt ja inhimillisen turvallisuuden vahvasti toisiinsa. Keskeistä feministisessä hoivaetiikassa on sen relationaalinen ontologia – käsitys siitä, että yksilöt ovat aina olemassa suhteessa muihin ihmisiin. Ihmisten väliset hoivasuhteet ovat inhimillisen turvallisuuden perusta, sillä elämän jatkuvuus ja turvallisuus ihmisten jokapäiväisessä elämässä on mahdotonta ilman hoivaa. Hoiva kuitenkin jakautuu globaalissa maailmassa eriarvoisesti: mahdollisuudet hoivan tarjoamiseen ja saamiseen ovat yhä useammin sidoksissa sukupuoleen, etnisyyteen ja luokkaan.
Tutkimusaineistosta on teoriasidonnaisen sisällönanalyysin avulla nostettu esiin viisi teemaa, jotka liittyvät lasten tekemän kotitaloustyön syihin ja sitä koskeviin asenteisiin. Ensimmäinen näistä teemoista on hoivan aktiviteettien sukupuolittuneisuus. Kotitaloustyötä tekevät San Juan de Mirafloresissa erityisesti tytöt, sillä hoiva nähdään vahvasti feminiinisenä toimintana. Toinen teema on köyhyys ja hoivan eriarvoinen jakautuminen. Köyhien kotitalouksien mahdollisuudet hoivan saamiseen ja tarjoamiseen ovat rajallisia ja lasten tekemä hoivatyö paikkaa hoivapalvelujen puuttumista. Kolmas teema, kotitaloustyön periytyvyys, viittaa siihen, että San Juan de Mirafloresin lapsikotitaloustyöntekijöiden äidit ovat tyypillisesti itsekin kotitaloustyöntekijöitä. Kotitaloustyöllä onkin yhteyksiä paitsi sukupuoleen, myös luokkaan ja etnisyyteen. Neljäs teema, käsitys lapsikotitaloustyöstä auttamisena, liittyy kotitaloustyön heikkoon arvostukseen. Lasten tekemää kotitaloustyötä ei tyypillisesti pidetä työskentelynä, mikä tekee ilmiön tunnistamisesta vaikeaa. Viides teema on poliittisen kiinnostuksen puuttuminen lapsityötä ja hoivaa kohtaan. Lasten tekemä kotitaloustyö ei ole tunnettu eikä laajalti kiinnostusta herättävä aihe.
Tutkielman viimeisessä luvussa esitän aineiston analyysin perusteella tekemäni päätelmät, joissa korostuvat etenkin lasten tekemän kotitaloustyön yhteydet inhimilliseen turvallisuuteen sekä lapsikotitaloustyön luonne näkymättömänä toimintana. Lapsikotitaloustyön näkyväksi tekeminen nähdään tutkimuksessa merkittävänä askeleena kohti hoivavastuiden tasa-arvoisempaa jakautumista maailmassa.
Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii feministinen hoivaa käsittelevä kirjallisuus. Hoiva ymmärretään tässä tutkielmassa laajasti kaikkena toimintana ja työnä, joka keskittyy sosiaaliseen reproduktioon. Ulkopuolisille kotitalouksille työsuhteessa tehtävä kotitaloustyö on siis yksi hoivan ulottuvuus. Hyödynnän erityisesti Fiona Robinsonin hoivaeettistä lähestymistapaa, joka yhdistää hoivan käytännöt ja inhimillisen turvallisuuden vahvasti toisiinsa. Keskeistä feministisessä hoivaetiikassa on sen relationaalinen ontologia – käsitys siitä, että yksilöt ovat aina olemassa suhteessa muihin ihmisiin. Ihmisten väliset hoivasuhteet ovat inhimillisen turvallisuuden perusta, sillä elämän jatkuvuus ja turvallisuus ihmisten jokapäiväisessä elämässä on mahdotonta ilman hoivaa. Hoiva kuitenkin jakautuu globaalissa maailmassa eriarvoisesti: mahdollisuudet hoivan tarjoamiseen ja saamiseen ovat yhä useammin sidoksissa sukupuoleen, etnisyyteen ja luokkaan.
Tutkimusaineistosta on teoriasidonnaisen sisällönanalyysin avulla nostettu esiin viisi teemaa, jotka liittyvät lasten tekemän kotitaloustyön syihin ja sitä koskeviin asenteisiin. Ensimmäinen näistä teemoista on hoivan aktiviteettien sukupuolittuneisuus. Kotitaloustyötä tekevät San Juan de Mirafloresissa erityisesti tytöt, sillä hoiva nähdään vahvasti feminiinisenä toimintana. Toinen teema on köyhyys ja hoivan eriarvoinen jakautuminen. Köyhien kotitalouksien mahdollisuudet hoivan saamiseen ja tarjoamiseen ovat rajallisia ja lasten tekemä hoivatyö paikkaa hoivapalvelujen puuttumista. Kolmas teema, kotitaloustyön periytyvyys, viittaa siihen, että San Juan de Mirafloresin lapsikotitaloustyöntekijöiden äidit ovat tyypillisesti itsekin kotitaloustyöntekijöitä. Kotitaloustyöllä onkin yhteyksiä paitsi sukupuoleen, myös luokkaan ja etnisyyteen. Neljäs teema, käsitys lapsikotitaloustyöstä auttamisena, liittyy kotitaloustyön heikkoon arvostukseen. Lasten tekemää kotitaloustyötä ei tyypillisesti pidetä työskentelynä, mikä tekee ilmiön tunnistamisesta vaikeaa. Viides teema on poliittisen kiinnostuksen puuttuminen lapsityötä ja hoivaa kohtaan. Lasten tekemä kotitaloustyö ei ole tunnettu eikä laajalti kiinnostusta herättävä aihe.
Tutkielman viimeisessä luvussa esitän aineiston analyysin perusteella tekemäni päätelmät, joissa korostuvat etenkin lasten tekemän kotitaloustyön yhteydet inhimilliseen turvallisuuteen sekä lapsikotitaloustyön luonne näkymättömänä toimintana. Lapsikotitaloustyön näkyväksi tekeminen nähdään tutkimuksessa merkittävänä askeleena kohti hoivavastuiden tasa-arvoisempaa jakautumista maailmassa.