Variaatiosta ja sen funktioista nuorten porilaisten puhutuissa ja kirjoitetuissa keskusteluissa

Abstract

Tarkastelen tutkielmassani variaatiota ja sen funktioita puhutuissa ja kirjoitetuissa keskusteluissa. Tutkielman keskeisenä tavoitteena on selvittää, millä tavoin puhutut keskustelut ja kirjoitetut WhatsApp-keskustelut eroavat toisistaan variaation ja sen funktioiden osalta. Kielen variaatiota tarkastellessa tutkittavana on yhdeksän kielenpiirrettä. Variaation funktioiden tarkastelussa puolestaan hyödynnetään erityisesti koodinvaihdon käsitettä.

Tutkielman aineisto koostuu noin 140 minuutin mittaisesta puheaineistosta ja 500 viestin suuruises­ta WhatsApp-keskusteluaineistosta, joka on koottu samojen informanttien WhatsApp-ryhmästä. In­formantteja on kaiken kaikkiaan 12, ja he ovat nuoria, 20–24-vuotiaita ja asuneet koko ikänsä Poris­sa. Olen myös itse mukana informanttien joukossa.

Tutkielma kuuluu sosiolingvistiikan alaan ja edustaa erityisesti perinnettä, jossa kielellistä variaatio­ta tarkastellaan vuorovaikutuksen resurssina. Tutkimukseni liittyy tuohon perinteeseen ja pyrkii vahvistamaan suomalaisen variaationtutkimuksen vuorovaikutussosiolingvististä suuntausta. Tässä tutkimuksessa tarkastelenkin niin kirjoitettua kuin puhuttuakin kieltä aidossa vuorovaikutustilan­teessa.

WhatsApp-keskustelujen kieltä ei ole juuri tutkittu aikaisemmin, mutta tekstiviestien ja keskustelu­palstojen kielestä tehdyissä tutkimuksissa on havaittu puhekielen piirteiden näkyvän sähköisessä viestinnässä melko paljon. Yleisesti sähköisessä viestinnässä käytetäänkin puhutun ja kirjoitetun kielen välimuotoa. Puhekielisyyden lisäksi sivuan tässä tutkimuksessa myös WhatsApp-keskustelu­jen rakennetta keskustelunanalyyttisesta näkökulmasta, mikä myös on fennistiikassa vielä varsin tutkimatonta aluetta. Tältä osin tutkimuksen keskeisin havainto on se, etteivät WhatsApp- ja puhu­tut keskustelut eroa toisistaan erityisen paljon.

Keskeisin tutkimustulos kielen variaation osalta kahdessa kontekstissa on se, että puhuttujen kes­kustelujen puhekielisyysaste on tarkasteltavien piirteiden osalta odotuksenmukaisesti huomattavasti korkeampi kuin kirjoitetuissa keskusteluissa. Kirjoitetuissa keskusteluissakin puhekielen piirteiden käyttö on kuitenkin runsasta. Merkittävintä kontekstikohtaista vaihtelua esiintyy diftongien avartu­misessa ja ketä-pronominini käytössä, jotka ovat puheessa puhekielisiä, mutta kirjoituksessa yleis­kielisiä. MA-infinitiivin illatiivi puolestaan edustuu puheessa varioivana ja lähes yleiskielisenä, mut­ta kirjoituksessa vahvasti puhekielisenä.

Variaation funktioissa puolestaan ei puhuttujen ja kirjoitettujen keskustelujen välillä ole eroa, vaan molemmissa koodinvaihdon aiheuttavat useimmiten ongelmalliset toiminnot sekä siirtymät moodis­ta, roolista ja topiikista toiseen. Koodinvaihdon ilmenemismuodoissa keskeinen ero kahden eri kon­tekstin välillä kuitenkin on se, että koodinvaihto täytyy WhatsApp-keskusteluissa tuoda ilmi nimen­omaan kielellisten keinojen avulla, sillä ei-kielelliset keinot eivät ole yhtä laajasti käytössä.