Toimintaa ja tekemistä – ulkoilmaopetusta kehittämässä

Abstract

Tutkimuksessa käsiteltiin ulkoilmaopetusta peruskoulussa pedagogisesta näkökulmasta. Siinä tarkasteltiin, millainen ulkotila on oppimisympäristönä ja miten se poikkeaa lähtökohdiltaan luokkahuoneesta. Toisaalta tarkasteltiin ulkona käytettyjä opetusmenetelmiä sekä oppilaiden kokemusten pohjalta että opettajan näkökulmasta.

Ulkoilmaopetusta lähestyttiin teoreettisesti elämys- ja seikkailupedagogiikan kannalta ja toisaalta oppimisympäristöajattelusta käsin. Elämys- ja seikkailupedagogiikkaa ei sovellettu sellaisenaan, vaan niistä poimittiin sellaisia elementtejä, joita voidaan sisällyttää normaalin koulutyön lomaan. Keskeisiä asioita olivat toiminnallisuus ja sen tarjoamat elämykset, monipuolisuus sekä yhteistoiminnallisuus. Oppimisympäristö nähtiin fyysisen ja sosiaalisen ympäristön sekä toimintakäytäntöjen kokonaisuutena. Erityisesti tarkasteltiin, minkälaisia virikkeitä ulkotila tarjoaa oppimiselle ja miten oppilaat toimivat oppimisympäristössään.

Tutkimus toteutettiin toimintatutkimuksena pienessä, pirkanmaalaisessa koulussa 3.–4. luokalla. Oppilaille pidettiin kolmen viikon mittainen ulkoilmaopetusjakso, joka noudatteli oppiainerajoja ja sisälsi noin kymmenen tuntia viikossa ulkoilmaopetusta. Jakson aikana pyrittiin kehittämään ulkoilmaopetukseen soveltuvia opetusmenetelmiä. Aineistona tutkimuksessa oli tutkijan oma tutkimuspäiväkirja sekä oppilaiden kirjoitelmat omista kokemuksistaan ulkoilmaopetuksesta. Aineiston analyysi tehtiin sisällönanalyysina kaksivaiheisesti. Ensimmäisessä vaiheessa tutkimuspäiväkirjaa tarkasteltiin kronologisessa järjestyksessä jäsentäen se toimintatutkimuksen syklien mukaisesti. Toisessa vaiheessa koko aineisto analysoitiin ja teemoiteltiin sekä muodostettiin ala- ja yläkategoriat.

Tutkimuksessa todettiin ulkoilmaopetuksen pedagogiseen onnistumiseen vaikuttavan kolme päätekijää: oppimisympäristö, oppilaaseen liittyvät tekijät sekä opettajan valinnat. Oppimisympäristö tarjoaa ulkoilmaopetukselle monipuolisen ympäristön ja runsaasti oppimismahdollisuuksia, mutta toisaalta on huomioitava, että ympäristö ja säätila ovat suunnittelun ulottumattomissa. Ulkoilma- ja luokkahuoneopetus täydentävät ennemmin kuin korvaavat toisiaan. Oppilaat pitivät tässä tutkimuksessa ulkoilmaopetusta miellyttävänä kokemuksena. Leikillisyys ja yhteistoiminnallisuus vaikuttivat motivoivan oppilaita, ja lisäksi vapaamuotoinen vuorovaikutus osoittautui tärkeäksi tekijäksi. Opettajan valinnoissa korostuivat toiminnallisten opetusmenetelmien valinta sekä oppimisympäristöön soveltuvien välineiden käyttö. Tiedollisten ainesten lisäksi ulkoilmaopetus antaa opettajalle hyvät mahdollisuudet tuoda opetukseen elämyspedagogisia elementtejä, joilla tuetaan oppilaiden vuorovaikutustaitojen kehittymistä sekä henkilökohtaista kasvua hyvään ihmisyyteen.

Tuomalla ulkoilmaopetukseen erilaisia teoreettisia näkemyksiä ja yhdistämällä niitä ulkoilmaan soveltuviksi voidaan kehittää ulkoilmapedagogiikkaa omana alanaan. Tällöin toiminnallisuus, kokeileminen, liikunta ja kehollisuus korostuvat. Yhteinen ja itsenäinen oppiminen tukevat toisiaan oppimisympäristössä, jossa hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan luonnonympäristöä ja -materiaaleja sekä täydennetään sitä muilla ulos sopivilla opetusvälineillä.