Varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen -koulutuksen tavoitteiden toteutuminen hoitajien työssä
Kukko, Sanna-Kaisa (2018)
2018
Terveystieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Health Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-05-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201805141673
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201805141673
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli kuvata Varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen -koulutukselle asetettujen tavoitteiden toteutuminen sairaalassa työskentelevien hoitajien työssä koulutuksen jälkeen. Tavoitteena on tuottaa tietoa koulutuksessa saaduista taidoista hoitajien näkökulmasta. Tutkimustehtävinä oli kuvata Varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen -koulutuksen käyneiden hoitajien kohtaamista perheiden kanssa, eritystukea vaativan perheen tunnistamista, hoitajien saavuttamien taitojen kuvamista koulutuksen käymisen jälkeen ja tarkastella hoitajien saavuttamia taitoja suhteessa koulutukselle asetettuihin tavoitteisiin. Laadulliseen tutkimukseen osallistui Varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen -koulutuksen käyneet hoitajat (N=11). Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen -koulutuksen käyneiden hoitajien kohtaaminen perheiden kanssa oli vauvan äänenä toimimista, yhteyden mahdollistamista, vanhemmuutta vahvistavaa, vanhempien kunnioittamista, rinnalla kulkemista ja kotiarkeen ohjaavaa. Erityistukea vaativan perheen tunnistamiseen liittyi vanhemman välttelevä suhde lapseen, kaltoinkohtelun merkkien toteaminen ja perhetilanteen haasteellisuus. Varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen -koulutuksessa saavutettuja taitoja olivat vuorovaikutusosaamisen lisääntyminen, kommunikointitaidot, vanhemmuuden tukemisen taidot ja rohkaistuminen omien kykyjen käyttöön. Hoitajat kokivat saaneensa eniten valmiuksia aitoon kohtaamiseen ja vähiten valmiuksia keskittyä vanhempien tarjoamiin ratkaisuvaihtoehtoihin ja ongelmille alttiiden perheiden tunnistamiseen. Hoitajien vastausten mukaan heidän työssä toteutuvat kaikki koulutukselle asetetut tavoitteet.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että Varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen -koulutuksen käyneet hoitajat käyttävät hoitotyön arjessa perhettä kunnioittavia, kumppanuuteen ja vuorovaikutuksen tukemiseen tähtääviä menetelmiä. Tuloksia voidaan käyttää Varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen -koulutuksen sisällön arvioimiseen ja kehittämiseen.
Varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen -koulutuksen käyneiden hoitajien kohtaaminen perheiden kanssa oli vauvan äänenä toimimista, yhteyden mahdollistamista, vanhemmuutta vahvistavaa, vanhempien kunnioittamista, rinnalla kulkemista ja kotiarkeen ohjaavaa. Erityistukea vaativan perheen tunnistamiseen liittyi vanhemman välttelevä suhde lapseen, kaltoinkohtelun merkkien toteaminen ja perhetilanteen haasteellisuus. Varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen -koulutuksessa saavutettuja taitoja olivat vuorovaikutusosaamisen lisääntyminen, kommunikointitaidot, vanhemmuuden tukemisen taidot ja rohkaistuminen omien kykyjen käyttöön. Hoitajat kokivat saaneensa eniten valmiuksia aitoon kohtaamiseen ja vähiten valmiuksia keskittyä vanhempien tarjoamiin ratkaisuvaihtoehtoihin ja ongelmille alttiiden perheiden tunnistamiseen. Hoitajien vastausten mukaan heidän työssä toteutuvat kaikki koulutukselle asetetut tavoitteet.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että Varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen -koulutuksen käyneet hoitajat käyttävät hoitotyön arjessa perhettä kunnioittavia, kumppanuuteen ja vuorovaikutuksen tukemiseen tähtääviä menetelmiä. Tuloksia voidaan käyttää Varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen -koulutuksen sisällön arvioimiseen ja kehittämiseen.