Temperamentin ja frontaaliasymmetrian yhteys vauvojen univaikeuksiin 8 kuukauden iässä

Abstract

Vauvojen univaikeudet, kuten nukahtamisvaikeudet ja yöheräily ovat vauvaperheissä yleisiä kuormitustekijöitä. Niiden taustalla on osoitettu olevan useita aivojen kehitykseen, temperamenttiin, vanhemmuuteen ja nukkumisjärjestelyihin liittyviä syitä. Haastavan temperamentin on havaittu olevan yhteydessä pidempään nukahtamisaikaan sekä yöunen laatuun ja määrään. Vauvan temperamentin ja univaikeuksien välisiä vaikutusmekanismeja ei vielä täysin tunneta. Temperamenttipiirteistä erityisesti negatiivisen affektiivisuuden on havaittu olevan yhteydessä univaikeuksiin. Neuraalisella tasolla negatiivinen affektiivisuus on liitetty otsalohkojen oikeanpuoleiseen frontaaliasymmetriaan (alfa-taajuisen aktivaation jakautuminen aivopuoliskojen välillä). Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää, voidaanko tyypillisesti kehittyneiden vauvojen kohdalla univaikeuksien määrää selittää negatiivisella affektiivisuudella ja muuntaako frontaaliasymmetria vauvan negatiivisen affektiivisuuden ja univaikeuksien välistä yhteyttä.

Tutkimus toteutettiin osana Lapsen uni ja terveys -hanketta, jossa tutkitaan lapsen unen kehitystä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuskohteena olivat Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella 2011–2012 syntyneet lapset perheineen. Tutkimuksen otoksen muodostivat 62 vauvaa, joilta mitattiin kotona valveilla ollessa lepotilanaikaista aivosähkökäyrää (elektroenkefalografia, EEG). Aineistosta laskettiin alfataajuisen aktivaation asymmetria-arvot. Vanhemmilta kerättiin tietoa lapsen unesta osin ISQ-kyselyyn (Insomnia Symptom Questionnaire) perustuvalla kyselylomakkeella, jonka osioista muodostettiin keskiarvomuuttujat rauhoittumisvaikeus ja yöheräily. Vauvan temperamenttia mitattiin vanhempien täyttämällä IBQ-R temperamenttikyselyllä. Aineiston analysointiin käytettiin korrelaatiokertoimia ja lineaarista regressioanalyysiä.

Tulokset tukivat hypoteesia, jonka mukaan negatiivinen affektiivisuus on yhteydessä vauvan univaikeuksiin 8 kuukauden iässä. Vauvoilla, joilla äidit arvioivat voimakkaampaa negatiivista affektiivisuutta, esiintyi enemmän rauhoittumisvaikeutta ja yöheräilyä. Kuitenkin, kun mallissa huomioitiin taustamuuttujat ikä ja sukupuoli, negatiivisen affektiivisuuden päävaikutus yöheräilyyn ei säilynyt tilastollisesti merkitsevänä. Toisen hypoteesin mukaista asymmetria-arvon yhteyttä vauvojen univaikeuksiin ei pystytty tämän tutkimuksen perusteella osoittamaan. Myöskään kolmas hypoteesi frontaaliasymmetrian moderaatiovaikutuksesta vauvan negatiivisen affektiivisuuden ja univaikeuksien välillä ei saanut tämän tutkimuksen perusteella tukea.

Tutkimus syventää tietoa vauvojen univaikeuksien ja temperamentin yhteydestä. Tulosten mukaan negatiivinen affektiivisuus on yhteydessä erityisesti rauhoittumisvaikeuteen eli siihen, miten paljon aikaa ja vanhemman rauhoittelua vauvan nukahtaminen edellyttää iltaisin tai vauvan herättyä yöllä. Jatkossa olisi tärkeää tutkia univaikeuksien ja frontaaliasymmetrian yhteyttä motivationaalisesti yhdenmukaisiin temperamenttipiirteisiin, kuten pelokkuuteen sekä sitä, muuntaako frontaaliasymmetria erilaisten ympäristötekijöiden vaikutusta unitoimintoihin.