Kuntapalautus Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa

Abstract

Tutkielman aiheena on arvonlisäveron kuntapalautusjärjestelmä Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa. Tutkimusmetodeina on käytetty oikeusdogmatiikkaa maakohtaisten järjestelmien kuvaamisessa ja oikeusvertailua maiden kuntapalautusjärjestelmien keskinäisessä vertailussa. Arvonlisäverotus on EU:ssa pitkälle harmonisoitua, mutta EU:n arvonlisäverodirektiivi ei sisällä määräyksiä kuntapalautuksesta, vaan kunnille ja Ruotsin maakäräjille ja Tanskan alueille myönnetty palautusoikeus arvonlisäverottoman toiminnan hankinnoista on kansalliseen harkintaan perustuvaa sääntelyä, jonka tarkoituksena on lieventää arvonlisäverodirektiivin verovapaussäännösten aiheuttamia kilpailuneutraalisuusongelmia julkisen sektorin oman tuotannon ja yksityisten palveluntarjoajien välillä. Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa on käytössä kaksi eri kuntapalautusmekanismia. Arvonlisäverottoman toiminnan arvonlisäverollisten hankintojen vero oikeuttaa palautukseen kaikissa kolmessa maassa. Suomessa ja Ruotsissa kunnat ja Ruotsissa myös maakäräjät saavat palautusta kaikista arvonlisäverottoman toiminnan hankinnoista ja Tanskassakin palautuksen toimialarajoitukset koskevat vain joukkoliikennettä ja vapaakuntakokeilua. Arvonlisäverottoman toiminnan arvonlisäverottomiin hankintoihin sisältyvän piilevän veron korvaamiseksi kaikissa kolmessa maassa on käytössä lasken-nallinen palautus. Suomessa laskennallinen palautus koskee terveyden- ja sairaanhoitoa ja sosiaalihuoltoa, Ruotsissa näiden lisäksi myös koulutusta. Tanskan laskennallinen palautus kattaa terveyden- ja sairaanhoidon, sosiaalihuollon ja koulutuksen lisäksi myös liikunta- ja kulttuuripalvelut. Suomen laskennallinen palautus on viisi prosenttia. Ruotsissa laskennallinen korvaus on pääsääntöisesti kuusi prosenttia, mutta kunnat voivat valita sen sijaan hallinnollisesti työläämmän 18/5-korvauksen, jossa korvaus tilakustannuksista on 18 prosenttia ja muista 5 prosenttia. Sosiaalihuollon asumiskustannuksista korvaus on 18 prosenttia. Tanskassa on käytössä monille eri alatoimialoille erikseen laskettuja palautuskertoimia, joiden lisäksi tilakustannuksille on määritetty oma palautuskertoimensa. Tanskan laskennallisten palautusten voi olettaa vastaavan piilevän veron todellista osuutta parhaimmin, mutta järjestelmä on hallinnollisesti raskas. Suomen jär-jestelmä on yksinkertaisin ja sen säännösten sisältyminen arvonlisäverolakiin mahdollistaa arvonlisäverotuksen logiikan seuraamisen ilman, että kuntapalautussäännöksiä tarvitsisi päivittää. Ruotsissa ja Tanskassa kuntapalautusta säännellään erityislaeissa, minkä vuoksi säännöksiä pitää täydentää arvonlisäverolainsäädännön kehittyessä.