Kasvatuksen mahdollisuudet ympäristökriisien torjunnassa : Tampereen yliopiston kasvatustieteiden opiskelijoiden näkemyksiä kasvatuksesta ympäristön ja ihmisen suhteen välittäjänä

Abstract

Ympäristössämme ja yhteiskunnassamme on tällä hetkellä monia ongelmia, kipukohtia ja muutostarpeita. Esimerkiksi ruuantuotantomme on kestämättömällä pohjalla ja ilmastonmuutos vaikuttaa asumisen ja rakentamisen reunaehtoihin. Kulutamme luonnonvaroja kestämättömällä tavalla, vaikka meidän tulisi tehdä heti nopeita muutoksia tottumuksiimme turvataksemme tulevien sukupolvien elinmahdollisuudet planeetallamme.

Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää, mitä Tampereen yliopiston kasvatustieteiden opiskelijat ajattelevat ympäristömme ja yhteiskuntamme sosioekonomisista ja ilmastollisista ongelmista, kokevatko he voivansa vaikuttaa näihin asioihin nykyisen tai tulevan työnsä kautta ja ovatko heidän opintonsa tarjonneet heille työkaluja tällaisen toiminnan toteuttamiseen. Tutkielma pohjautuu aiempaan tutkimukseen ympäristöstä ja luonnosta, ihmisen toiminnasta ympäristöissään sekä kasvatuksen roolista ihmisen ja luonnon välisen suhteen väittäjänä. Tutkimuksessa perehdyttiin myös kasvatusta ja opetusta ohjaavien dokumenttien sisältöön ympäristökasvatuksen osalta.

Tutkimusaineiston hankintaan käytettiin useampaa laadullisen tutkimuksen menetelmää. Menetelmät voidaan luokitella tapaustutkimuksen yläkäsitteen alle. Metodeina käytettiin etnografista havainnointia sekä kyselylomaketutkimusta. Osa materiaalista kerättiin tutkijan järjestämässä keskustelutapahtumassa kyselylomakkeella. Tapahtuman jälkeen käyty keskustelu toimi toisena osana aineiston hankinnan kokonaisuutta. Kolmantena osana tutkimusta varten kerättiin lisäaineistoa E-lomakkeella. Tapahtumaan osallistuneiden sekä E-lomakkeeseen vastanneiden vastauksia vertailtiin sen osalta, vaikuttiko tapahtumaan osallistuminen mahdollisesti vastauksiin.

Kyselylomakkeiden vastaukset analysoitiin sisällönanalyysiä hyödyntäen. Analyysiote oli teoriaohjaava ja lähempänä induktiivista kuin deduktiivista päättelyä. Aineisto teemoiteltiin. Näiden teemojen avulla tehtiin tyypittely, jossa muodostettiin vastauksen arkkityyppi sekä jokaiselle yksittäiselle kysymykselle että vastauskäyttäytymiselle kokonaisuutena. E-lomakevastauksia ja keskustelutapahtumassa kerättyjä vastauksia vertailtiin keskenään niin ulkoasun kuin sisällönkin perusteella. Keskusteluaineiston analysointiin käytettiin myös sisällönanalyyttista menetelmää. Sisällönanalyysin soveltaminen molempiin aineistoihin mahdollisti tulosten vertailemisen.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Tampereen yliopiston kasvatustieteiden opiskelijoilla on halua ja keinoja vaikuttaa ympäristömme ja yhteiskuntamme tilaan. Opiskelijat ovat saaneet tietoa toimintansa tueksi joko yliopisto-opinnoistaan tai informaalien kanavien kautta. Kasvattajan rooli kasvatusyhteisöjen kulmakivenä on kiistämätön. Yliopisto-opintojen olisi mahdollista tukea tulevien kasvattajien toimijuutta, pystyvyyttä ja toiveikasta suhtautumista tulevaisuuteen muun muassa lisäämällä opetustaan globaaliuteen liittyvistä aiheista sekä keskittymällä siihen, että jokaisella opiskelijalla olisi opintojensa mittaan aikaa pohtia omaa kasvatusfilosofiaansa kriittisesti.