Henkilöstövoimavarojen johtamisella kohti itseohjautuvuutta : tapaustutkimus ulkoministeriön henkilöstöhallinnon mahdollisuuksista edistää virkamiesten itseohjautuvuutta
Reponen, Miili (2018)
Reponen, Miili
2018
Hallintotieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Administrative Studies
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-05-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201805041624
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201805041624
Tiivistelmä
Työelämä on murroksessa, ja työntekijöiltä vaaditaan yhä enemmän itseohjautuvaa otetta työn tekemiseen. Työn murroksen ja itseohjautuvuuden vaatimuksen taustalla vaikuttavat etenkin työnteon digitalisoituminen, automatisaatio sekä toimintaympäristön globalisoituminen ja kompleksisuus. Lisäksi työntekijöiden odotukset työtä kohtaan ovat muuttuneet. Itseohjautuvuudella tarkoitetaan tutkielmassa sekä yksilötason itseohjautuvuutta että organisaatiotason itseohjautuvuutta. Yksilötason itseohjautuvuudella tarkoitetaan yksilön henkilökohtaisia ominaisuuksia ja valmiuksia, ja organisaatiotason itseohjautuvuudella puolestaan tarkoitetaan organisaatiossa ylhäältä alaspäin annettavaa vastuuta ja mahdollisuutta itseohjautuvuuteen. Lyhyesti, itseohjautuvuus tarkoittaa kykyä ja halua työskennellä ilman jatkuvaa ulkopuolista kontrollia itsenäisesti ja oma-aloitteisesti.
Tutkielmassa selvitetään, kuinka henkilöstövoimavarojen johtamisella voidaan edistää itseohjautuvuutta. Itseohjautuvuus nähdään tutkielmassa henkilöstövoimavarana, jota tulisi johtaa. Tutkielma on kvalitatiivinen tapaustutkimus ulkoministeriöön ja erityisesti ulkoministeriön henkilöstöhallinnon yksikköön. Käytännössä haluttiin siis selvittää ulkoministeriön henkilöstöhallinnon mahdollisuuksia edistää itseohjautuvuutta. Tutkimusmetodina käytettiin teemahaastatteluja, jonka jälkeen aineistoa analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Teemahaastattelut toteutettiin loppusyksystä 2017, ja niihin osallistui yhteensä yksitoista haastateltavaa ulkoministeriöstä eri osastoilta, yksiköistä sekä eri hierarkiatasoilta. Haastatteluja tehtiin sekä henkilöstöhallinnon sisällä että sen ulkopuolella.
Tutkielman teoreettinen viitekehys sisältää useamman teorian. Strateginen henkilöstövoimavarojen johtaminen nähdään tutkielmassa ”kattoteoriana”. Sen osa-alueista käsitellään tarkemmin osaamisen kehittämisen ja organisaatiokulttuurin teorioita, koska niillä uskotaan olevan vaikutusta itseohjautuvuuteen. Tutkielman olennaisimpia teorioita ovat lisäksi itseohjautuvuuden teoria ja siihen kytkeytyvä motivaation teoria.
Tutkielman haastatteluaineisto ja teoreettinen viitekehys tukivat hyvin toisiaan ja niiden perusteella tutkimustuloksina voidaan sanoa ensinnäkin, että itseohjautuvuus koetaan positiivisena ja hyödyllisenä ilmiönä ulkoministeriössä, mutta itseohjautuvuudella toivotaan olevan rajansa, jotta ulkopolitiikan johdonmukaisuus voidaan varmistaa. Itseohjautuvuuden edistäminen vaatii ulkoministeriössä henkilöstövoimavarojen johtamiselta etenkin itseohjautuvuuden rajoitusten purkamista ja itseohjautuvuuden mahdollistaviin tekijöihin panostamista. Itseohjautuvuuden rajoitukset liittyivät ulkoministeriössä useimmiten organisaatiotason itseohjautuvuuteen. Itseohjautuvuuden edistämisen tulisi perustua jo strategiaan, ja ulkoministeriössä tulisi omaksua osaamisen johtamisen kulttuuri. Itseohjautuvuutta voidaan edistää myös kehittämällä organisaatiokulttuuria HR-toimintatapojen avulla. Lyhyellä tähtäimellä henkilöstöhallinnossa voidaan edistää itseohjautuvuutta henkilöstösuunnittelulla ja työnkierrolla, sekä pitkällä tähtäimellä henkilöstöhallinnossa voidaan edistää itseohjautuvuutta omaksumalla osaamisen johtamisen toimintatavat sekä organisaatiokulttuuria kehittämällä.
Tutkielmassa selvitetään, kuinka henkilöstövoimavarojen johtamisella voidaan edistää itseohjautuvuutta. Itseohjautuvuus nähdään tutkielmassa henkilöstövoimavarana, jota tulisi johtaa. Tutkielma on kvalitatiivinen tapaustutkimus ulkoministeriöön ja erityisesti ulkoministeriön henkilöstöhallinnon yksikköön. Käytännössä haluttiin siis selvittää ulkoministeriön henkilöstöhallinnon mahdollisuuksia edistää itseohjautuvuutta. Tutkimusmetodina käytettiin teemahaastatteluja, jonka jälkeen aineistoa analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Teemahaastattelut toteutettiin loppusyksystä 2017, ja niihin osallistui yhteensä yksitoista haastateltavaa ulkoministeriöstä eri osastoilta, yksiköistä sekä eri hierarkiatasoilta. Haastatteluja tehtiin sekä henkilöstöhallinnon sisällä että sen ulkopuolella.
Tutkielman teoreettinen viitekehys sisältää useamman teorian. Strateginen henkilöstövoimavarojen johtaminen nähdään tutkielmassa ”kattoteoriana”. Sen osa-alueista käsitellään tarkemmin osaamisen kehittämisen ja organisaatiokulttuurin teorioita, koska niillä uskotaan olevan vaikutusta itseohjautuvuuteen. Tutkielman olennaisimpia teorioita ovat lisäksi itseohjautuvuuden teoria ja siihen kytkeytyvä motivaation teoria.
Tutkielman haastatteluaineisto ja teoreettinen viitekehys tukivat hyvin toisiaan ja niiden perusteella tutkimustuloksina voidaan sanoa ensinnäkin, että itseohjautuvuus koetaan positiivisena ja hyödyllisenä ilmiönä ulkoministeriössä, mutta itseohjautuvuudella toivotaan olevan rajansa, jotta ulkopolitiikan johdonmukaisuus voidaan varmistaa. Itseohjautuvuuden edistäminen vaatii ulkoministeriössä henkilöstövoimavarojen johtamiselta etenkin itseohjautuvuuden rajoitusten purkamista ja itseohjautuvuuden mahdollistaviin tekijöihin panostamista. Itseohjautuvuuden rajoitukset liittyivät ulkoministeriössä useimmiten organisaatiotason itseohjautuvuuteen. Itseohjautuvuuden edistämisen tulisi perustua jo strategiaan, ja ulkoministeriössä tulisi omaksua osaamisen johtamisen kulttuuri. Itseohjautuvuutta voidaan edistää myös kehittämällä organisaatiokulttuuria HR-toimintatapojen avulla. Lyhyellä tähtäimellä henkilöstöhallinnossa voidaan edistää itseohjautuvuutta henkilöstösuunnittelulla ja työnkierrolla, sekä pitkällä tähtäimellä henkilöstöhallinnossa voidaan edistää itseohjautuvuutta omaksumalla osaamisen johtamisen toimintatavat sekä organisaatiokulttuuria kehittämällä.