Sosiaalisen tuen yhteys työpaikan vaihtoalttiuteen Suomessa ja Venäjällä

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin sosiaalisen, erityisesti esimieheltä ja työtovereilta saatavan tuen yhteyttä työpaikan vaihtoalttiuteen. Aikaisemman tutkimuksen mukaan vaihtoalttius ennustaa työpaikasta irtisanoutumisia, joilla voi olla merkittäviä kustannuksia organisaatioille. Tutkimukset myös osoittavat, että esimiehen ja työtovereiden tuella on vaihtoalttiutta vähentävä vaikutus. Tutkimuskysymyksenäni on, millainen on esimiehen ja työtovereiden tuen yhteys työpaikan vaihtoalttiuteen Suomessa ja Venäjällä. Sosiaalisen tuen merkityksessä ja käyttämisessä on havaittu olevan eroja individualistisissa ja kollektivistisissa kulttuureissa. Tutkielmassani Suomi toimii esimerkkinä individualistisesta kulttuurista ja Venäjä kollektivistisesta kulttuurista. Oletan, että sosiaalisen tuen yhteys vaihtoalttiuteen on erilainen tutkielmani kohteena olevissa maissa.

Kvantitatiivisessa tutkielmassani on hyödynnetty Suomen Työoloaineistoa vuodelta 2013, sekä työoloaineistoon perustuvaa Venäjällä 2014 kerättyä kyselyaineistoa. Aineisto on saatu Työsuojelurahaston rahoittaman SITI-projektin kautta, jonka tavoitteena on tutkia työn imun ja organisaatioon sitoutumisen esteitä ja edellytyksiä Suomessa ja Venäjällä toimivissa yksiköissä. Aineisto koostuu yksityisen sektorin kokoaikaisessa ja vakituisessa työsuhteessa olevien työntekijöiden vastauksista, joista venäläisiä työntekijöitä on 780 ja suomalaisia 2641. Olen lisäksi rajannut aineiston vain niihin vastaajiin, jotka vastasivat työpaikan vaihtoalttiutta koskevaan väittämään. Aineistoni lopullinen koko on siis 3393.

Analyysissa hyödynsin kuvailevia menetelmiä sekä logistista regressioanalyysia. Selitettävänä muuttujana on työpaikan vaihtoalttius ja selittävinä päämuuttujina esimiehen tuki sekä työtovereiden tuki. Moderaattorina analyysissa toimii maa-muuttuja. Taustamuuttujina analyysissa ovat maa, ikä, sukupuoli sekä tieto siitä, onko vastaaja esimiestyössä vai ei.

Tulokset osoittavat, että työpaikan vaihtoalttiutta ennustavat nuori ikä sekä esimiehen ja työtovereiden tuen puute. Sosiaalisen tuen vaikutus vaihtelee maittain siten, että Suomessa työpaikan vaihtoalttiutta lisäävät esimiehen ja työtovereiden tuen puute, kun taas Venäjällä vain esimiehen tuki on yhteydessä vaihtoalttiuteen. Tutkimuksen johtopäätöksinä on, että niin esimiehen kuin työtovereidenkin tarjoamalla tuella voitaisiin vähentää työtekijöiden alttiutta vaihtaa työpaikkaa. Organisaatioiden arjessa tulisi myös huomioida kulttuurin vaikutus sosiaalisen tuen merkitykseen ja sitä kautta vaihtoalttiuteen. Tulosten perusteella voidaan todeta, että sosiaalisen tuen mahdollistavat käytännöt ja ilmapiiri ovat tärkeitä tekijöitä työpaikan vaihtoalttiuden vähentämisessä ja sitä kautta organisaatioiden menestymisessä.