Psykologisia harjoitteita sisältäneen ja ilman harjoitteita tehdyn luontokävelyn vaikutus elpymisen ja elinvoimaisuuden kokemuksiin : ikä, sukupuoli ja luontosuuntautuneisuus muuntavina tekijöinä
Joenniemi, Karoliina (2018)
Joenniemi, Karoliina
2018
Psykologian tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Psychology
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-04-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201804301593
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201804301593
Tiivistelmä
Aiemman tutkimustiedon perusteella luontoaltistuksella tiedetään olevan monia positiivisia vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin. Tutkimuksissa on kuitenkin viitteitä siitä, että kaikki ihmiset eivät välttämättä hyödy luonnosta samalla tavoin, vaan jotkin tekijät kuten esimerkiksi ikä, sukupuoli tai luontosuuntautuneisuus saattavat vaikuttaa luonnon ja hyvinvoinnin väliseen yhteyteen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia vaikutuksia psykologisia harjoitteita sisältäneellä ja ilman harjoitteita tehdyllä luontokävelyllä on elpymisen ja elinvoimaisuuden kokemuksiin ja kuinka ikä, sukupuoli ja luontosuuntautuneisuus vaikuttavat luontokävelyn ja elpymisen ja elinvoimaisuuden kokemuksien välisiin yhteyksiin. Lisäksi tarkastelun kohteena on elpymisen ja elinvoimaisuuden kokemuksien väliset yhteydet.
Tutkimusaineisto kerättiin touko-syyskuun 2017 välisenä aikana Tampereen Hatanpään arboretumin puistoalueella Koneen säätiön rahoittamassa RestoWalk-hankkeessa. Tutkimukseen osallistui kaikkiaan 122 tutkittavaa, jotka jaettiin satunnaistamalla kolmeen kävelyryhmään; 1) ilman harjoitteita kävelyn suorittaneet 2) elpymisharjoitteita kävelyn aikana tehneet sekä 3) kontrolliharjoitteita kävelyn aikana tehneet. Tässä tutkimuksessa kiinnostuksen kohteena oli kävelyryhmät 1 ja 2. Kaikkiaan tutkittavia näissä kahdessa ryhmässä oli 80 ja keski-ikä aineistossa oli 41 ikävuotta, vaihteluvälin ollessa 22-63. Suuri osa tutkittavista (86 %) oli naisia. Tutkittavien elpymisen ja elinvoimaisuuden kokemuksia mitattiin ennen ja jälkeen luontokävelyn itsearviointeina kyselylomakkeella. Hypoteeseina tutkimuksessa oli, että luontokävely lisää elpymisen ja elinvoimaisuuden kokemuksia ja elpymisharjoitteita kävelyn aikana tehneillä nämä kokemukset ovat voimakkaampia, kuin niillä, jotka eivät kävelyn aikana harjoitteita suorittaneet. Iän, sukupuolen ja luontosuuntautuneisuuden oletettiin muuntavan luontokävelyn ja elpymisen ja elinvoimaisuuden kokemuksien välisiä yhteyksiä. Lisäksi elpymisen ja elinvoimaisuuden kokemuksien oletettiin olevan vahvassa yhteydessä keskenään.
Tutkimuksen tulosten perusteella elpymisen ja elinvoimaisuuden kokemukset lisääntyivät luontokävelyn seurauksena molemmissa tarkastelluissa kävelyryhmissä. Kävelyryhmien välillä ei kuitenkaan ollut eroja, joten elpymisharjoitteilla ei näyttänyt olevan elpymistä tukevaa vaikutusta. Tarkastelluista taustamuuttujista yksikään ei ollut itsenäisessä yhteydessä elpymisen tai elinvoimaisuuden kokemuksiin, mutta niiden vakioimisen myötä elpymisen ja elinvoimaisuuden kokemuksien tilastollisesti merkitsevä ennen-jälkeen ero hävisi. Lisäksi havaittiin, että nuorilla tutkittavilla matala ja iäkkäillä korkea luontosuuntautuneisuus ennusti voimakkaampaa elpymisen ja
elinvoimaisuuden kokemusta luontokävelyn jälkeen. Elpymisen ja elinvoimaisuuden kokemuksien havaittiin myös olevan vahvassa yhteydessä keskenään.
Tutkimusaineisto kerättiin touko-syyskuun 2017 välisenä aikana Tampereen Hatanpään arboretumin puistoalueella Koneen säätiön rahoittamassa RestoWalk-hankkeessa. Tutkimukseen osallistui kaikkiaan 122 tutkittavaa, jotka jaettiin satunnaistamalla kolmeen kävelyryhmään; 1) ilman harjoitteita kävelyn suorittaneet 2) elpymisharjoitteita kävelyn aikana tehneet sekä 3) kontrolliharjoitteita kävelyn aikana tehneet. Tässä tutkimuksessa kiinnostuksen kohteena oli kävelyryhmät 1 ja 2. Kaikkiaan tutkittavia näissä kahdessa ryhmässä oli 80 ja keski-ikä aineistossa oli 41 ikävuotta, vaihteluvälin ollessa 22-63. Suuri osa tutkittavista (86 %) oli naisia. Tutkittavien elpymisen ja elinvoimaisuuden kokemuksia mitattiin ennen ja jälkeen luontokävelyn itsearviointeina kyselylomakkeella. Hypoteeseina tutkimuksessa oli, että luontokävely lisää elpymisen ja elinvoimaisuuden kokemuksia ja elpymisharjoitteita kävelyn aikana tehneillä nämä kokemukset ovat voimakkaampia, kuin niillä, jotka eivät kävelyn aikana harjoitteita suorittaneet. Iän, sukupuolen ja luontosuuntautuneisuuden oletettiin muuntavan luontokävelyn ja elpymisen ja elinvoimaisuuden kokemuksien välisiä yhteyksiä. Lisäksi elpymisen ja elinvoimaisuuden kokemuksien oletettiin olevan vahvassa yhteydessä keskenään.
Tutkimuksen tulosten perusteella elpymisen ja elinvoimaisuuden kokemukset lisääntyivät luontokävelyn seurauksena molemmissa tarkastelluissa kävelyryhmissä. Kävelyryhmien välillä ei kuitenkaan ollut eroja, joten elpymisharjoitteilla ei näyttänyt olevan elpymistä tukevaa vaikutusta. Tarkastelluista taustamuuttujista yksikään ei ollut itsenäisessä yhteydessä elpymisen tai elinvoimaisuuden kokemuksiin, mutta niiden vakioimisen myötä elpymisen ja elinvoimaisuuden kokemuksien tilastollisesti merkitsevä ennen-jälkeen ero hävisi. Lisäksi havaittiin, että nuorilla tutkittavilla matala ja iäkkäillä korkea luontosuuntautuneisuus ennusti voimakkaampaa elpymisen ja
elinvoimaisuuden kokemusta luontokävelyn jälkeen. Elpymisen ja elinvoimaisuuden kokemuksien havaittiin myös olevan vahvassa yhteydessä keskenään.