Ruokahävikin vähentämisen käytänteet japanilaisten arjessa – mobiilietnografinen tutkimus

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoite on kuvata ja analysoida japanilaisten kuluttajien ruokahävikkiin liittyvää arkea käytänteiden näkökulmasta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu kahdesta kokonaisuudesta. Aluksi tarkastellaan kulttuurin määritelmää ja roolia kuluttajien jokapäiväisessä elämässä. Kulttuuri määritellään työkalupakiksi, jonka resursseja kuluttaja hyödyntää eri tilanteista selviytyäkseen. Toisessa osassa käsitellään käytänneteoriaa ja käytänteiden jakoa kolmeen elementtiin: materiaaleihin, merkityksiin ja kompetenssiin. Teoreettisessa viitekehyksessä käytänteen elementit sijoitetaan arjen ja kulttuurin kontekstiin.

Japanilaisten ruokahävikin käytänteitä tutkittiin mobiilisovellus EthOSin avulla. Tutkimusmenetelmässä yhdistellään piirteitä päiväkirjamenetelmistä sekä liikkuvasta ja digitaalisesta etnografiasta, ja se nimetään tässä tutkimuksessa mobiilietnografiaksi. 13 japanilaista osallistujaa suoritti mobiilisovelluksella ruokahävikkiin liittyviä tehtäviä, ja niiden myötä tehdyt kuva- ja tekstijulkaisut sekä osallistujien kanssa vaihdetut sähköpostiviestit muodostavat tutkimuksen aineiston. Aineistoa analysoitiin sekä induktiivisesti aineistosta lähtien että teoriaan nojautuen.

Tutkimuksen tuloksena saavutettiin ymmärrystä osallistujien ruokahävikin vähentämisen käytänteistä sekä niitä muodostavista materiaaleista, merkityksistä ja kompetenssista. Havaintoja reflektoidaan tulosluvussa suhteessa aiempaan ymmärrykseen ruokahävikistä ja japanilaisista kuluttajista. Materiaaleista huomionarvoisiksi nousivat etenkin riisi, pakastin ja pakkauskoot. Merkityksistä erityisesti mottainai-ajattelutapa eli ajatus haaskaavaisuudesta sekä tarkkuus ruoan suhteen osoittautuivat keskeisiksi. Kompetenssina kulutuksen hahmottaminen sekä luovuus ja kyky arvioida ruoka-aineiden syömäkelpoisuus olivat merkittäviä ruokahävikin vähentämisessä.

Ruokahävikin vähentämisen käytänteiden huomattiin olevan dynaamisia ja liittyvän kiinteästi toisiinsa ja muuhun ruokaan liittyvään arkeen. Ruokahävikin vähentämisen kannalta keskeiseksi arjessa tunnistettiin ruokaan liittyvän arjen suunnittelu, kaupassa käyminen, ruoanlaitto, syöminen ja ylimääräisen ruoan käsittely. Aineisto toi esiin, kuinka eri materiaalit, merkitykset ja kompetenssit ovat keskeisiä eri ruokahävikin vähentämisen käytänteissä ja eri ruokaan liittyvän arjen tilanteissa.

Tutkimus tuo esiin, että japanilaisen kulttuurin piirteillä ja resursseilla on roolinsa osallistujien ruokahävikin käytänteiden rakentajina, joten ruokahävikin ymmärtämiseksi on kannattavaa ottaa myös kulttuuri huomioon. Tutkimus antaa viitteitä siitä, että mobiilisovellus voi olla tehokas keino ymmärtää kuluttajalle relevantteja ilmiön piirteitä sekä aktivoida häntä itse kehittämään toimintaansa esimerkiksi ruokahävikin suhteen.