Suuhygienistien kokemukset perehtymisestä suun terveydenhuollossa
Nykänen, Wirva (2018)
2018
Terveystieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Health Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-04-26
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201804301582
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201804301582
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata perehtymistä suun terveydenhuollossa. Kansainvälistä tutkimusta on tehty aikaisemmin perehtymisestä lähinnä sairaanhoitajien kokemana. Tutkimuksia suuhygienistien kokemuksista perehtymisessä on hyvin niukasti. Tutkimuksen tavoitteena oli, että tuotetun tiedon avulla voidaan kehittää potilaiden hoitoa. Suuhygienistien osaamisesta ja hoidon laadusta huolehditaan kattavalla perehtymisellä. Lisäksi mahdollinen tuleva maakuntauudistus edellyttää maakunnissa suuhygienisteiltä palveluosaamisen omaksumista.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelun avulla perusterveydenhuollossa terveysasemilla työskenteleviltä suuhygienisteiltä (N=8), jotka työssään pitivät itsenäistä suuhygienistin vastaanottoa. Aineisto analysoitiin deduktiivisella sisällönanalyysillä.
Tutkimuksen tulosten mukaan kaikilla perehtyjillä ei ollut nimettyä suuhygienistiä, jonka tehtävänä olisi ollut perehdyttäminen. Käytännön perehdyttäjillä ei ollut riittävästi aikaa varattuna perehtyjän tukemiseksi. Henkilökohtaista perehdytystä perehtyjä sai useammalta eri ammattiryhmän jäseneltä. Perehtymiseen liittyvää tukimateriaalia oli paljon saatavilla. Perehtyjän piti itsenäisesti perehtyä käytännön asioihin. Turvallisuusasioihin perehdyttiin hyvin vähän. Perehtyminen ilmeni erilaisina tunnetiloina ja perehtymisellä oli useita erilaisia vaikutuksia. Perehdyttämiseen liittyvää seurantaa ja arviointia oli vain vähän.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että perehtymistä pitää edelleen kehittää. Erityisesti turvallisuusasioihin pitää kiinnittää huomiota. Perehtymisen kehittäminen edellyttää lähiesimiehiltä perehdyttämissuunnitelman päivittämistä. Suunnitelmaa tehdessä kannattaa hyödyntää käytännön työntekijöiden osaamista. Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista tutkia suuhygienistien kokemuksia vertaisoppimisesta organisaatioiden yhteisenä perehdyttämisen menetelmänä.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelun avulla perusterveydenhuollossa terveysasemilla työskenteleviltä suuhygienisteiltä (N=8), jotka työssään pitivät itsenäistä suuhygienistin vastaanottoa. Aineisto analysoitiin deduktiivisella sisällönanalyysillä.
Tutkimuksen tulosten mukaan kaikilla perehtyjillä ei ollut nimettyä suuhygienistiä, jonka tehtävänä olisi ollut perehdyttäminen. Käytännön perehdyttäjillä ei ollut riittävästi aikaa varattuna perehtyjän tukemiseksi. Henkilökohtaista perehdytystä perehtyjä sai useammalta eri ammattiryhmän jäseneltä. Perehtymiseen liittyvää tukimateriaalia oli paljon saatavilla. Perehtyjän piti itsenäisesti perehtyä käytännön asioihin. Turvallisuusasioihin perehdyttiin hyvin vähän. Perehtyminen ilmeni erilaisina tunnetiloina ja perehtymisellä oli useita erilaisia vaikutuksia. Perehdyttämiseen liittyvää seurantaa ja arviointia oli vain vähän.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että perehtymistä pitää edelleen kehittää. Erityisesti turvallisuusasioihin pitää kiinnittää huomiota. Perehtymisen kehittäminen edellyttää lähiesimiehiltä perehdyttämissuunnitelman päivittämistä. Suunnitelmaa tehdessä kannattaa hyödyntää käytännön työntekijöiden osaamista. Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista tutkia suuhygienistien kokemuksia vertaisoppimisesta organisaatioiden yhteisenä perehdyttämisen menetelmänä.