Successful aging among the oldest old

Abstract

Vuosisatojen ajan ihmiset ja yhteiskunnat ovat tavoitelleet pidempää ja terveempää elämä ja parempaa elämän laatua. Nyt 21. vuosisadalla voimme todistaa vanhuusiän kuolleisuuden nopeaa laskua ja hyvin vanhan ikäryhmän ennennäkemätöntä kasvua. Elämän pidentyminen ei kuitenkaan välttämättä merkitse parempaa terveyttä ja elämän laatua. Siksi on tärkeää pohtia hyvän ja onnistuneen vanhenemisen edellytyksiä: miten ikääntyminen voi tapahtua mahdollisimman hyvällä ja tyydyttävällä tavalla? Hyvälle ja onnistuneelle vanhenemiselle ei kuitenkaan ole olemassa yleisesti hyväksyttyä määritelmää eikä vakiintunutta mittaamistapaa. Tässä tutkimuksessa onnistunutta vanhenemista lähestyttiin hyvin vanhojen ihmisten näkökulmasta. – Tässä lyhennelmässä käytetään suoraa käännöstä käsitteestä ”successful aging”, vaikka suomalainen muoto luontevimmin olisikin hyvä vanheneminen.

Tutkimustehtävänä oli selvittää onnistuneen vanhenemisen yleisyyttä, tunnistaa siihen yhteydessä olevia tekijöitä, sekä tutkia, missä määrin se ennustaa pitkäaikaishoitoon siirtymistä ja kuolleisuutta. Onnistunutta vanhenemista mitattiin käyttäen erilaisia malleja jotka kaikki sisälsivät fyysisen, psykologisen ja sosiaalisen komponentin, mutta määrittelivät ”onnistumisen” eri tavoin. Ihmisten omia tapoja ymmärtää onnistunut vanheneminen ja sen ulottuvuudet tutkittiin haastattelemalla henkilöitä, jotka olivat jo ”onnistuneet” siinä mielessä, että olivat eläneet pitkään.

Tutkimusaineisto oli pääosin peräisin Tampereella tehtävästä Tervaskannot 90+ -tutkimuksesta. Se on koottu postikyselyin jotka kohdistuivat 90-vuotiaisiin ja sitä vanhempiin henkilöihin vuosina 2001, 2003, 2007, 2010 ja 2014. Mukana olivat sekä kotona että ympärivuorokautisessa hoitopaikassa asuvat. Osallistujamäärä näissä poikkileikkaustutkimuksissa vaihteli 892:sta 1283:een ja vastausprosentti oli joka kerralla suunnilleen 80. Lisäksi 45 iältään 90-91-vuotiasta henkilöä osallistui elämäntarinahaastatteluun vuonna 2012; tavoitteena oli ymmärtää paremmin onnistunutta vanhenemista hyvin vanhan henkilön omasta näkökulmasta. Aineistoon yhdistettiin tietoja kahdesta kansallisesta rekisteristä. Väestörekisteriin perustuvat tiedot kuolinpäivistä saatiin Tilastokeskuksesta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisteristä ja Sosiaalihuollon hoitoilmoitusrekisteristä saatiin tiedot pitkäaikaishoidosta.

Onnistuneen vanhenemisen yleisyys vaihteli 1.6%:sta 18%:iin riippuen käytetystä mallista. Onnistunut vanheneminen oli yhteydessä sukupuolen ja asuinpaikkaan. Joissakin malleissa onnistunut vanheneminen oli yhteydessä myös nuorempaan ikään, avioliitossa oloon ja korkeampaan koulutukseen. Sellaiset onnistuneen vanhenemisen mallit, joissa sairauksien poissaolo ja kyky vaativiin toimintoihin painottuivat vähemmän, ennustivat jäljellä olevaa elinaikaa ja pitkäaikaishoitoon siirtymistä paremmin kuin vaativimmat mallit.

Elämäntarinahaastatteluissa tuli esiin fyysisen, psykologisen ja sosiaalisen toimintakyvyn merkitys. Haastateltavat pitivät kivuttomuutta tärkeämpänä kuin sairauksien puuttumista. Monet haastateltavat kuvasivat itsensä ”onnistuneina” vanhenijoina. Itsenäisyyttä sekä tasapainoista ja harmonista elämää pidettiin onnistuneen vanhenemisen tärkeimpinä edellytyksinä. Haastateltavat määrittelivät onnistuneen vanhenemisen prosessiksi. Heille se oli jatkumo menneisyydestä nykyisyyteen ja he toivoivat nykyisen hyvän vanhuuden jatkuvan tulevaisuudessakin. Hyvää kuolemaa pidettiin onnistuneen ja hyvän vanhenemisen osana.

Elämäntarinahaastatteluissa esiin tulivat esiin pääosin samat tekijät jotka yleensä sisältyvät yleensä myös onnistuneen vanhenemisen biolääketieteelliseen malliin. Sekä iäkkäät haastateltavat että tutkijat korostivat fyysisen, psykologisen ja sosiaalisen toimintakyvyn tärkeyttä onnistuneessa vanhenemisessa. Näiden tekijöiden mittaaminen on kuitenkin suuri haaste gerontologeille. Tämän tutkimuksen perusteella onnistuneen vanhenemisen tulisi olla mahdollista samanaikaisesti jonkinasteisten sairauksien ja toiminnanvajavuuden kanssa. On mahdotonta esittää yhtä yleistä onnistuneen vanhenemisen mallia, joka sopisi kaikkiin ihmisiin ja kaikkiin ikäryhmin. Sen sijaan on tarpeellista ottaa huomioon vanhenemisen mukanaan tuomat muutokset ja pyrkiä tältä pohjalta muodostamaan parempi, pätevämpi ja käyttökelpoisempi onnistuneen vanhenemisen malli, joka soveltuu myös hyvin vanhoille.

For centuries, individuals and societies have shared the common goal of living longer with less morbidity and a high quality of life. In he 21st century, we are now witnessing a rapid decline in old age mortality and an unprecedented growth of very old populations. The increase in length of life does not necessarily imply improving health and quality of life, however. It is therefore important to consider the conditions for successful aging; how can people age in the best and most satisfactory ways. However, there is as yet no generally accepted definition of successful aging, nor any standard tool for its measurement. In this study, successful aging was approached from the point of view of the oldest old population.

This study set out to estimate the prevalence of successful aging ; to identify factors associated with successful aging; and to examine successful aging as a predictor of entry into long-term care and mortality among the oldest old. Successful aging was measured by different models that included physical, psychological and social components, but that had different criteria for success. The lay understanding of successful aging and its dimensions were studied by interviewing individuals who had already been successful in surviving.

The core data source for this research was the Vitality 90+ Study, which comprised community dwellers and institutionalized people living in Tampere, Finland.. Data were collected by mailed questionnaires from individuals aged 90 and older in 2001, 2003, 2005, 2007 and 2010. The number of participants in each cross-sectional study ranged from 892 to 1,283, and in each wave, the response rate was ca 80%. In addition, life story interviews were conducted in 2012 with 45 individuals aged 90-91 years in order to gain a deeper understanding of successful aging from nonagenarians’ point of view. Data from two national registers were linked to the Vitality 90+ data. Finnish Population Register data on dates of death were obtained from Statistics Finland. The national registers – the Care Register for Health Care (Terveys-HILMO) and the Care Register for Social Welfare (Sosiaali-HILMO) – were also linked to the Vitality 90+ data to obtain information on entry into LTC.

The prevalence of successful aging ranged from 1.6% to 18%, depending on the model used. Successful aging was associated with male gender and living in the community.. In some models successful aging was associated with younger age, being married and a higher level of education. The models of successful aging that placed less emphasis on the absence of diseases and

demanding physical activities were better predictors of the length of future life and entry into LTC than the most demanding models.

The life story interviews underscored the importance of physical, psychological and social functioning. The interviewees said it was more important for them to be pain-free rather than disease-free. Most interviewees described themselves as successful agers. Independence and a balanced and harmonious life were considered the main conditions for successful aging. The nonagenarian interviewees defined successful aging as a process. For them, success was a process from past to present, and they hoped their present good aging would continue in the future. Having a good death was considered part of successful and good aging.

The main components in the life story interviews were basically the same as those that appear in the biomedical model of successful ageing. Both the older interviewees and the researchers emphasized the importance of physical, psychological and social functioning in successful aging. However, the measurement of these components presents a major challenge for gerontologists. This study suggests that for the oldest old, successful aging should be possible even in the presence of some degree of disease and disability. It is impossible to present a single universal model of successful aging that applies to all old individuals and all age groups. Instead, it is necessary to take into account the changes that happen in the aging process and on this basis to work toward a better, more valid and useful model of successful aging that also applies to the oldest old.