"Ne kuvittelee tuntevansa meidät" : tutkimus radiojuontajien keinoista edesauttaa ja ylläpitää kuuntelijoiden parasosiaalista suhdetta
Käkelä, Klaudia (2018)
Käkelä, Klaudia
2018
Journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Journalism and Communication
Viestintätieteiden tiedekunta - Faculty of Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-04-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201804201558
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201804201558
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on tutkia niitä keinoja, joilla radiojuontajat luovat ja ylläpitävät radion parasosiaalista suhdetta kuuntelijoihinsa.
Tutkielman aineisto koostuu kolmen radiojuontajan puolistrukturoiduista tutkimushaastatteluista sekä kyseisten juontajien lähetysten analysoimisesta. Yhden viikon (viisi arkipäivää) lähetykset valittiin sattumanvaraisesti. Näitä kahta aineistoa analysoidaan lähdekirjallisuuden kautta. Lisäksi loin lähdekirjallisuuden pojalta neljä kategoriaa, jotka kuvaavat niitä keinoja, joiden avulla radiojuontajat rakentavat ja ylläpitävät parasosiaalista suhdetta. Kategoriat ovat luottamuksen kategoria, samaistuttavuuden kategoria, jatkuvuuden kategoria ja keskustelun simuloinnin kategoria.
Tutkimushaastatteluissa selvisi muun muassa se, että juontajien suhde radiopersoonaansa ja parasosiaalisen suhteen luomiseen on ristiriitainen. Juontajan tehtävä on olla aito, mutta toisaalta kaikki esiintyminen vaatii valmistautumista sekä roolien hakemista. Kukaan juontajista ei esimerkiksi mielellään käyttänyt termiä ”radiopersoona”. Aitouden mielikuvan ylläpitäminen on juontamisen tärkein tavoite. Parasosiaalista suhdetta ylläpidetään paljolti epäaitoutta välttelemällä.
Vaikka juontosisällöt pyörivät radiopersoonan ympärillä, radiojuontajat pyrkivät välttämään liian juontajakeskeistä ilmaisua. Tiedonvälitys on yksi keino, jolla juontaja kykenee tarjoilemaan lähetyksen kuuntelijalle ilman minäkeskeisyyttä. Uutisista ja liikenteestä puhumalla juontaja on hyödyksi kuuntelijalle.
Avoimuudesta huolimatta juontajien on suojeltava itseään ja läheisiään julkisuuden nurjalta puolelta. Jättämällä asioita pois lähetyksestä, radiojuontajat rakentavat radiopersoonaansa, joka puolestaan on se tarttumapinta, johon kuuntelija muodostaa parasosiaalisen suhteensa.
Kanssakäyminen kuuntelijoiden kanssa on hyvin tärkeä asia juontajille. Yhteys kuuntelijoihin, jopa hyvin hatara sellainen, tekee parasosiaalisesta suhteesta konkreettisemman radiojuontajille itselleen.
Tässä työssä pyrittiin tekemään sellaista analyysiä, jota Suomessa ei aiemmin ole juurikaan tehty. Teoreettisen kirjallisuuden ja lähetysten kuuntelun yhdistämistä on tehty suomeksi hyvin vähän.
Parasosiaalisen suhteen tutkimuksen tulevaisuus saattaa löytyä YouTubesta, sillä tubettajat ovat nuorten suosikkijulkkiksia. Tubettajiin syntyvät parasosiaaliset suhteet ovat varmasti laadultaan osittain samanlaisia kuin radiossa.
Tutkielman aineisto koostuu kolmen radiojuontajan puolistrukturoiduista tutkimushaastatteluista sekä kyseisten juontajien lähetysten analysoimisesta. Yhden viikon (viisi arkipäivää) lähetykset valittiin sattumanvaraisesti. Näitä kahta aineistoa analysoidaan lähdekirjallisuuden kautta. Lisäksi loin lähdekirjallisuuden pojalta neljä kategoriaa, jotka kuvaavat niitä keinoja, joiden avulla radiojuontajat rakentavat ja ylläpitävät parasosiaalista suhdetta. Kategoriat ovat luottamuksen kategoria, samaistuttavuuden kategoria, jatkuvuuden kategoria ja keskustelun simuloinnin kategoria.
Tutkimushaastatteluissa selvisi muun muassa se, että juontajien suhde radiopersoonaansa ja parasosiaalisen suhteen luomiseen on ristiriitainen. Juontajan tehtävä on olla aito, mutta toisaalta kaikki esiintyminen vaatii valmistautumista sekä roolien hakemista. Kukaan juontajista ei esimerkiksi mielellään käyttänyt termiä ”radiopersoona”. Aitouden mielikuvan ylläpitäminen on juontamisen tärkein tavoite. Parasosiaalista suhdetta ylläpidetään paljolti epäaitoutta välttelemällä.
Vaikka juontosisällöt pyörivät radiopersoonan ympärillä, radiojuontajat pyrkivät välttämään liian juontajakeskeistä ilmaisua. Tiedonvälitys on yksi keino, jolla juontaja kykenee tarjoilemaan lähetyksen kuuntelijalle ilman minäkeskeisyyttä. Uutisista ja liikenteestä puhumalla juontaja on hyödyksi kuuntelijalle.
Avoimuudesta huolimatta juontajien on suojeltava itseään ja läheisiään julkisuuden nurjalta puolelta. Jättämällä asioita pois lähetyksestä, radiojuontajat rakentavat radiopersoonaansa, joka puolestaan on se tarttumapinta, johon kuuntelija muodostaa parasosiaalisen suhteensa.
Kanssakäyminen kuuntelijoiden kanssa on hyvin tärkeä asia juontajille. Yhteys kuuntelijoihin, jopa hyvin hatara sellainen, tekee parasosiaalisesta suhteesta konkreettisemman radiojuontajille itselleen.
Tässä työssä pyrittiin tekemään sellaista analyysiä, jota Suomessa ei aiemmin ole juurikaan tehty. Teoreettisen kirjallisuuden ja lähetysten kuuntelun yhdistämistä on tehty suomeksi hyvin vähän.
Parasosiaalisen suhteen tutkimuksen tulevaisuus saattaa löytyä YouTubesta, sillä tubettajat ovat nuorten suosikkijulkkiksia. Tubettajiin syntyvät parasosiaaliset suhteet ovat varmasti laadultaan osittain samanlaisia kuin radiossa.