Kiipeilyn erikoiskieli : tarkastelussa suomen- ja saksankieliset kiipeilytermit sekä kiipeilykäsitteiden määritelmät

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan kiipeilyn erikoiskieltä sekä kuvataan sanastotyön periaatteita ja sovelletaan niitä 71 termiä kattavan suomi–saksa-kiipeilysanaston luomisessa, jonka kohderyhmänä ovat erityisesti kiipeilyn aloittelijat, maallikot sekä esimerkiksi kääntäjät. Kiipeilyn erikoiskieltä analysoidaan muutaman tarkkaan valitun, jollain lailla ongelmallisen käsitteen sekä niitä vastaavien termien ja määritelmien avulla.

Lähdeaineisto koostuu sekä suomen- että saksankielisistä verkkosanastoista, erilaisista harjoitus- ja kiipeilyoppaista, kiipeilyä käsittelevistä artikkeleista sekä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa käydyistä keskusteluista. Tarkempaan analyysiin on valittu sellaisia käsitteitä, joita vastaavat termit tai määritelmät eivät esimerkiksi vastaa joko hyvän termin tai hyvän määritelmän ominaisuuksia tai jotka ovat kiipeilijöiden keskuudessa herättäneet paljon keskustelua ja erimielisyyksiä.

Sanastotyössä käsitellään 71 suomen- ja saksankielistä termiä ja määritelmää. Käsiteltävät termit on valittu kohderyhmää ajatellen, joten sanastotyön pohjalta syntynyt sanasto sisältää vain perustermistöä. Termit on järjestetty sanastoon aihepiireittäin kuuden luvun alle. Lukujen otsikot ovat: kiipeilyn alalajit, kiipeilyreitti, kiipeilijän varmistaminen ja varmistusvälineet, muu kiipeilyvälineistö, kiipeilyotteet sekä kiipeilytekniikka. Sanasto koostuu termitietueista, joissa suomenkielisen termin ja määritelmän sekä mahdollisen selitteen perään on merkitty saksankielinen vastine määritelmineen ja mahdollisine selitteineen.

Tutkimuksessa havaittiin, että kiipeilykäsitteistö ja -termistö sisältää runsaasti epäloogisuuksia sekä synonymiaa ja polysemiaa. Lisäksi selvisi, että eri henkilöt määrittelevät kiipeilykäsitteitä eri tavalla ja usein terminologiselta kannalta katsoen virheellisesti, koska esimerkiksi kiipeilysanastojen laatijat eivät ole tietoisia terminologisista määritelmänkirjoitusperiaatteista. Tutkimuksen aikana ilmeni myös, että osalle kiipeilyn harrastajista kiipeilykäsitteiden ja niitä vastaavien nimitysten pohtiminen ei ole kovin mieluisaa, mikä voi johtua esimerkiksi siitä, että useita kiipeilykäsitteitä on vaikeaa määritellä yksiselitteisesti.

Kaksikielisen sanastotyön aikana kävi ilmi, että suomen- ja saksankieliset käsitejärjestelmät vastaavat pitkälti toisiaan, vaikka muutamien käsitteiden sisältö hieman poikkeaa toisistaan. Sanastotyön aikana paljastui muutama terminologinen aukko, joiden täyttämiseksi sanasto sisältää vastaavan määrän termiehdotuksia. Analyysi ja sanastotyö osoittivat, että molemmissa kielissä joitain käsitteitä vastasi useampi termi ja joidenkin käsitteiden sisältö ja siten myös ala oli vaikeasti ymmärrettävissä. Tutkimuksessa havaittiin, että kummassakaan kielessä termien käyttö ei ole yhdenmukaista. Edellä mainittujen seikkojen perusteella voidaan todeta, että systemaattiselle sanastotyölle on sekä suomen että saksan kielessä tarvetta.