Henkilöhahmon narratiivinen identiteetti ja kronotooppisuus Terhi Rannelan teoksessa Amsterdam, Anne F. ja minä

Abstract

Tutkielmani aiheena on henkilöhahmon narratiivinen identiteetti ja kronotooppisuus Terhi Rannelan teoksessa Amsterdam, Anne F. ja minä. Varsinainen tutkimuskohteeni on romaanin 15-vuotias päähenkilö Kerttu. Tutkimuskysymykseni ovat: miten henkilöhahmon narratiivinen identiteetti muotoutuu dialogisessa prosessissa suhteessa toimintaympäristöön ja miten kronotooppisuus liittyy narratiiviseen identiteettiin. Lisäksi tarkastelen henkilöhahmon omaa kronotooppia suhteessa perinteisempään kynnyksen kronotooppiin.

Sovellan analyysissa Paul Ricoeurin narratiivisen identiteetin ja Mihail Bahtinin kronotooppisuuden ja kronotoopin käsitteitä. Tavoitteeni on vastata tutkimuskysymyksiini kiinnittämällä huomiota siihen, miten kohdeteokseni juoni rakentuu tien kronotoopissa ja kuinka lentokoneen kronotooppi ja matka luovat tilan retrospektiiviselle elämän tarkastelulle. Tutkin objektiivisen maailmanajan ja subjektiivisen fenomenologisen ajan vaihtelua sekä niiden suhdetta narratiivisen identiteetin mimesistasoihin. Tarkastelen narratiivisen identiteetin muotoutumista sen osa-alueiden – idem- ja ipse-identiteetin – rakentumista ja vuorovaikutusta tarkastellen. Lisäksi kiinnitän huomioni ajan kokemuksen ilmenemiseen kerronnassa ja narratiivisen identiteetin eettiseen aspektiin. Tutkin myös, kuinka teoksen teemat seksuaalisen identiteetin kriisistä ja subjektin ajallisesta kokemuksesta artikuloituvat päähenkilön kautta, erityisesti dialogisessa suhteessa Anne Frankiin.

Tutkimuksen keskeisin tulos on se, että narratiivisen identiteetin muotoutuminen on läpikotaisin kronotooppinen prosessi. Siksi niiden hyödyntäminen yhdessä on järkevää. Mimesis1-tason toiminnanmaailma on itsessään aikapaikallinen ja henkilöhahmon idem- ja ipse-identiteetin alueet rakentuvat dialogisessa suhteessa siihen. Siirtyminen juonellistamisen eli mimesis2-tasolta mimesis3-tasolle tapahtuu metaforan ja siihen liittyvän katharsiksen kautta. Kokemus mahdollistaa toiminnanmaailman ymmärtämisen uudella tavalla, mikä vaikuttaa henkilöhahmon toimintaan tulevaisuudessa. Narratiivisen identiteetin prosessi on dynaaminen ja se jatkuu loputtomina konfigurointeina ja refigurointeina.

Toisena tuloksena ilmeni, että henkilöhahmon kronotooppi on hyvä apuväline tulkinnassa, joskaan sitä ei välttämättä kannata soveltaa jokaiseen hahmoon. Periaatteessa kaikki hahmot ovat aikapaikallisia, mutta kaikilla ei ole Bahtinin tarkoittamaa kronotoopin erityistä merkitystä taiteellisena tihentymänä tai juonta organisoivana keskuksena. Mikäli kerronta antaa mahdollisuuden paikantaa teokseen useamman kronotoopin, kuten kohdeteoksessani, on tulkinnan kannalta hedelmällisintä ottaa huomioon molemmat. Yhdessä ne voivat syventävät tulkintaa.