Oppisopimus nuorten ammatillisen koulutuksen ja aikuisten täydennyskoulutuksen muotona

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella ja vertailla oppisopimuskoulutusta, sen toimivuutta ja toteutusta kahdessa erilaisessa tapauksessa: nuorten (alle 25 v.) ammatillisen koulutuksen ja aikuisten täydennyskoulutuksen muotona. Tilastot ovat osoittaneet, että oppisopimuskoulutus on Suomessa painottunut vahvasti aikuiskoulutukseen ja nuorten oppisopimukset ovat olleet selvästi harvinaisempia. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miksi oppisopimus toimii aikuisten koulutusmuotona ja miten nuorten oppisopimuskoulutusta voitaisiin saada toimimaan paremmin.

Teoreettisena taustana tarkasteltiin oppisopimuskoulutuksen käsitettä sekä työpaikkaa oppimisympäristönä, ja työssä oppimisen ja ammatillisen kasvun edellytyksiä. Tutkimuskysymykset olivat: 1. millaisia edellytyksiä ja tavoitteita työnantajat ja opiskelijat asettavat oppisopimuskoulutukselle, 2. miten oppisopimuksen osapuolet kuvaavat työpaikkaa oppimisympäristönä, työssä oppimista ja ammatillista kehittymistä ja 3. minkälaisia kehittämistarpeita oppisopimuksen osapuolet näkevät. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluilla kahdesta kohdeorganisaatiosta kahdelta työnantajan edustajalta ja kolmelta oppisopimusopiskelijalta. Analyysimenetelmänä käytettiin laadullista sisällönanalyysia. Jokaista tutkimuskysymystä analysoitiin neljästä eri näkökulmasta: nuorten oppisopimusopiskelijoiden ja heidän työnantajansa sekä aikuisoppisopimusopiskelijan ja hänen työnantajansa näkökulmasta.

Tutkimuksen mukaan nuorten ja aikuisten lähtökohdat oppisopimukseen ovat selvästi erilaisia. Nuorten tavoitteena on hankkia perusammattitaito, kun taas aikuisten tavoite on laajentaa aiemmin hankittua ammatillista osaamista. Työnantajien tavoitteena on pystyä vastaamaan muuttuvan työelämän asettamiin osaamistarpeisiin. Tärkeimpinä edellytyksinä korostuivat nuorilla vahva motivaatio ja itseohjautuvuus, kun taas aikuisella koulutuksen joustavuus. Työnantajilta oppisopimus vaati erityisesti ajallisia resursseja ja panostusta organisointiin. Oppimisen näkökulmasta oppisopimus on tehokas koulutusmuoto sekä nuorille että aikuisille. Työssä oppimisessa korostuu hyvän työyhteisön sekä monipuolisten työtehtävien merkitys. Nuorilla osaamisen todettiin kehittyneen erityisesti alan substanssiosaamisessa ja työelämätaidoissa, kun taas aikuisella osaaminen oli kehittynyt uusilla osa-alueilla, laajentaen olemassa olevaa ammattiosaamista kohti moniosaamista. Sekä nuorilla että aikuisilla koulutus oli johtanut ammatillisen identiteetin kehittymiseen: nuorilla oli tapahtunut kasvu opiskelijoista tasavertaisiksi työntekijöiksi, kun taas aikuisella alaisesta esimieheksi.

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että oppisopimus on nuorille haastava koulutusmuoto ja tuntuu nykymuodossaan suosivan kyvykkäitä nuoria. Nuorten kynnystä oppisopimuskoulutukseen tulisi madaltaa ja siksi jatkossa on tärkeää panostaa nuorten oppisopimuksen tukitoimien kehittämiseen. Oppisopimuskoulutusta pitäisi myös kehittää työnantajalähtöisemmäksi keventämällä koulutuksesta työnantajalle aiheutuvaa taloudellista ja hallinnollista taakkaa. Lisäksi erityisesti työpaikkaohjauksen laatuun ja sen valvontaan tulisi kiinnittää enemmän huomiota.