Luokanopettajien työssä jaksaminen työuran alkuvaiheissa
Tiilikainen, Moona (2018)
Tiilikainen, Moona
2018
Kasvatustieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-04-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201804161536
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201804161536
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia työuran alussa olevien luokanopettajien työssä jaksamista. Analyysissä käytettiin Hubermanin (1992) viitekehystä, jossa ensimmäiset 1-3 työvuotta ovat ”selviytymisen” ja ”löytämisen” aikaa sekä seuraavat 4-6 työvuotta vakiintumisen aikaa. Tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia merkityksiä luokanopettajat antavat työssä jaksamiselle uran alussa sekä sitä, miten Hubermanin (1992) opettajan uravaiheet jäsentävät työuran alussa olevan luokanopettajan työssä jaksamista. Tutkimus tarkasteli myös sitä, minkälaisia työuupumusta ja työn imua aiheuttavia tekijöitä luokanopettajat tuovat esille sekä sitä, mitä keinoja opettajat esittävät työuran alussa olevan luokanopettajan työuupumisen estämiseksi.
Kvalitatiivisen tutkimuksen aineisto koostui kahdesta tutkimusaineistosta, joista ensimmäinen kerättiin vuonna 2014 kandidaatintutkimusta varten. Aineisto kerättiin haastattelemalla neljää työuran alussa olevaa luokanopettajaa. Opettajat olivat työskennelleet luokanopettajina 1-3 vuotta. Toinen aineisto kerättiin vuonna 2016 haastattelemalla samat neljä luokanopettajaa uudelleen, jolloin opettajilla oli kertynyt työvuosia 2-5 vuotta. Haastattelut olivat yksilöhaastatteluja ja haastattelulajina käytettiin teemahaastattelua. Aineisto analysoitiin teemoittelun avulla.
Tutkimuksen mukaan luokanopettajat kokivat ensimmäiset työvuodet työläinä ja raskaina, mutta samalla uran alkuvaiheet koettiin merkittävinä. Kaikki opettajat kokivat opettajankoulutuksen antaneen heikon tuen työssä jaksamiseen ja käytännön haasteiden kohtaamiseen. Opettajat tunnistivat uran ensimmäisten vuosien Hubermanin (1992) ”selviytymisen” teeman todellisuusshokin. Suurin osa opettajista koki selviytymisen ajan olevan ohi ja vakiintumisen vaiheen alkaneen. Huomattavaa oli se, kuinka luokanopettajien työn imu osaltaan väheni selviytymisen vaiheesta vakiintumisen vaiheeseen siirryttäessä. Suurimpana työuupumusta aiheuttavana tekijänä nähtiin oppilaat, heidän kohtaamat haasteet, huono käytös ja levottomuus. Oppilaat koettiin myös tärkeänä voimavarana sekä työn imua lisäävänä tekijänä. Työyhteisö koettiin tärkeimmäksi työn voimavaraksi. Työkavereiden ja esimiehen tuki lisäsivät työhyvinvointia ja työn imua.
Tämän tutkimuksen perusteella opettajankoulutuksella voidaan nähdä olevan suuri merkitys työuran alussa olevan luokanopettajan jaksamiseen. Opettajankoulutukseen tulisi saada lisää vuorovaikutustaitoja tukevia opetuskokonaisuuksia, jotka valmistavat opiskelijaa kohtaamaan työelämän alun haasteita. Tutkimuksen perusteella myös uuden opettajan perehdyttämisellä on suuri merkitys työssä jaksamiseen. Mentorointi ja tiivis yhteistyö kollegan kanssa auttavat opettajaa jaksamaan kaikissa työuran vaiheissa.
Kvalitatiivisen tutkimuksen aineisto koostui kahdesta tutkimusaineistosta, joista ensimmäinen kerättiin vuonna 2014 kandidaatintutkimusta varten. Aineisto kerättiin haastattelemalla neljää työuran alussa olevaa luokanopettajaa. Opettajat olivat työskennelleet luokanopettajina 1-3 vuotta. Toinen aineisto kerättiin vuonna 2016 haastattelemalla samat neljä luokanopettajaa uudelleen, jolloin opettajilla oli kertynyt työvuosia 2-5 vuotta. Haastattelut olivat yksilöhaastatteluja ja haastattelulajina käytettiin teemahaastattelua. Aineisto analysoitiin teemoittelun avulla.
Tutkimuksen mukaan luokanopettajat kokivat ensimmäiset työvuodet työläinä ja raskaina, mutta samalla uran alkuvaiheet koettiin merkittävinä. Kaikki opettajat kokivat opettajankoulutuksen antaneen heikon tuen työssä jaksamiseen ja käytännön haasteiden kohtaamiseen. Opettajat tunnistivat uran ensimmäisten vuosien Hubermanin (1992) ”selviytymisen” teeman todellisuusshokin. Suurin osa opettajista koki selviytymisen ajan olevan ohi ja vakiintumisen vaiheen alkaneen. Huomattavaa oli se, kuinka luokanopettajien työn imu osaltaan väheni selviytymisen vaiheesta vakiintumisen vaiheeseen siirryttäessä. Suurimpana työuupumusta aiheuttavana tekijänä nähtiin oppilaat, heidän kohtaamat haasteet, huono käytös ja levottomuus. Oppilaat koettiin myös tärkeänä voimavarana sekä työn imua lisäävänä tekijänä. Työyhteisö koettiin tärkeimmäksi työn voimavaraksi. Työkavereiden ja esimiehen tuki lisäsivät työhyvinvointia ja työn imua.
Tämän tutkimuksen perusteella opettajankoulutuksella voidaan nähdä olevan suuri merkitys työuran alussa olevan luokanopettajan jaksamiseen. Opettajankoulutukseen tulisi saada lisää vuorovaikutustaitoja tukevia opetuskokonaisuuksia, jotka valmistavat opiskelijaa kohtaamaan työelämän alun haasteita. Tutkimuksen perusteella myös uuden opettajan perehdyttämisellä on suuri merkitys työssä jaksamiseen. Mentorointi ja tiivis yhteistyö kollegan kanssa auttavat opettajaa jaksamaan kaikissa työuran vaiheissa.