Tahallisuus tai törkeä huolimattomuus veronkorotuksen perusteena
Laine, Henni (2018)
2018
Kauppatieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Business Studies
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-04-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201804161535
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201804161535
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee tuloverotuksen veronkorotuksia koskevaa VML 32 §:ää ja erityisesti sen 3 momenttia, jonka perusteella määrätään ankarimmat veronkorotukset. Lain sanamuodon mukaan veronkorotus voidaan määrätä VML 32.3 §:n mukaan vain, jos verovelvollinen on toiminut tahallaan väärin tai törkeän huolimattomasti. Tahallisuuden tai törkeän huolimattomuuden käsitteitä ei kuitenkaan ole määritelty verolaeissa eikä muissakaan oikeuslähteissä. Yksikäsitteisesti määriteltävissä olevien käsitteiden puuttuminen tekee 3 momentista hyvin tulkinnanvaraisen ja siten ongelmallisen verovelvollisten oikeusturvan kannalta.
Tutkielman tarkoituksena on määrittää tarkemmin VML 32.3 §:n soveltamisedellytyksiä ja löytää perusteita, joilla VML 32.3 §:ää joko voidaan tai ei voida soveltaa. VML 32.3 §:n soveltamisalan lisäksi ongelmalliseksi on muodostunut myös se, että kyseisen lainkohdan mukaan määrättävän veronkorotuksen vaihteluväli on huomattavan suuri, 0-30 prosenttia lisätystä tulosta. Tutkielman tarkoituksena onkin myös selvittää, mille tasolle VML 32.3 §:n mukaan määrättävä veronkorotus on yleensä oikeuskäytännössä määrätty ja minkä takia.
Tutkielma perustuu tulkinnanvaraisen lainkohdan tutkimiseen ja tulkintaan, joten tärkeimmän osan lähdeaineistoa muodostavat VML 32.3 §:n soveltamista koskevat korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut. Tutkielman tutkimusote on oikeusdogmaattinen, eli se systematisoi ja tulkitsee voimassaolevaa oikeutta erityisesti tutkielmassa käsiteltävien oikeustapausten kautta.
Tutkielmassa muun muassa havaitaan, ettei veronkorotusta voida määrätä VML 32.3 §:n mukaan, mikäli verovelvollinen korjaa oma-aloitteisesti veroilmoituksella olevan virheen ennen verotuksen päättymistä ja ennen kuin Verohallinto pyytää tästä nimenomaisesta asiasta selvitystä. Merkittävän suuruinen laiminlyönti pääverolomakkeella puolestaan oikeuttaa määräämään veronkorotuksen VML 32.3 §:n perusteella. Korkeimman hallinto- oikeuden ratkaisuissa VML 32.3 §:n mukaisen veronkorotuksen määräksi on vakiintunut enintään 5 prosenttia lisätystä tulosta. Korkeimman hallintooikeuden ratkaisuista saaduista tulkintalinjauksista huolimatta veronkorotussääntely on nykyisellään yhä liian tulkinnanvaraista. Kuluvana vuonna voimaantulevat tuloverotuksen seuraamusjärjestelmän uudistukset ovatkin tarpeellisia ja poistanevat osan veronkorotussääntelyyn liittyneistä ongelmista.
Tutkielman tarkoituksena on määrittää tarkemmin VML 32.3 §:n soveltamisedellytyksiä ja löytää perusteita, joilla VML 32.3 §:ää joko voidaan tai ei voida soveltaa. VML 32.3 §:n soveltamisalan lisäksi ongelmalliseksi on muodostunut myös se, että kyseisen lainkohdan mukaan määrättävän veronkorotuksen vaihteluväli on huomattavan suuri, 0-30 prosenttia lisätystä tulosta. Tutkielman tarkoituksena onkin myös selvittää, mille tasolle VML 32.3 §:n mukaan määrättävä veronkorotus on yleensä oikeuskäytännössä määrätty ja minkä takia.
Tutkielma perustuu tulkinnanvaraisen lainkohdan tutkimiseen ja tulkintaan, joten tärkeimmän osan lähdeaineistoa muodostavat VML 32.3 §:n soveltamista koskevat korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut. Tutkielman tutkimusote on oikeusdogmaattinen, eli se systematisoi ja tulkitsee voimassaolevaa oikeutta erityisesti tutkielmassa käsiteltävien oikeustapausten kautta.
Tutkielmassa muun muassa havaitaan, ettei veronkorotusta voida määrätä VML 32.3 §:n mukaan, mikäli verovelvollinen korjaa oma-aloitteisesti veroilmoituksella olevan virheen ennen verotuksen päättymistä ja ennen kuin Verohallinto pyytää tästä nimenomaisesta asiasta selvitystä. Merkittävän suuruinen laiminlyönti pääverolomakkeella puolestaan oikeuttaa määräämään veronkorotuksen VML 32.3 §:n perusteella. Korkeimman hallinto- oikeuden ratkaisuissa VML 32.3 §:n mukaisen veronkorotuksen määräksi on vakiintunut enintään 5 prosenttia lisätystä tulosta. Korkeimman hallintooikeuden ratkaisuista saaduista tulkintalinjauksista huolimatta veronkorotussääntely on nykyisellään yhä liian tulkinnanvaraista. Kuluvana vuonna voimaantulevat tuloverotuksen seuraamusjärjestelmän uudistukset ovatkin tarpeellisia ja poistanevat osan veronkorotussääntelyyn liittyneistä ongelmista.