Design-tutkimus opinto-ohjauksen kehittämisestä yliopistossa
Korpua, Niina (2018)
2018
Kasvatustieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Educational Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-03-20
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201803221444
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201803221444
Tiivistelmä
Tampereen yliopisto
Kasvatustieteiden tiedekunta
NIINA KORPUA: Design-tutkimus opinto-ohjauksen kehittämisestä yliopistossa
Kasvatustieteiden pro gradu -tutkielma, 82 sivua, 7 liitesivua
Tammikuu 2018
________________________________________________________________________________
Tutkimuksen tavoitteena oli opinto-ohjauksen ja sen toimijoiden yhteistyön kehittäminen yliopistossa tiedekunnan tasolla. Se toteutettiin laadullisena design-tutkimuksena (DBR). Tutkimuksen lopputuotoksena kehitettiin opinto-ohjauksen toimijoiden yhteistyön malli. Pääkäsitteenä oli opinto-ohjaus. Muita käsitteitä olivat ohjaus, HOPS-ohjaus, toimijuus ja tutorointi. Tutkimustehtävänä oli opinto-ohjauksen toimijoiden yhteistyömallin kehittäminen ja interventioiden tutkiminen.
Tutkimus toteutettiin Kasvatustieteiden tiedekunnassa Tampereen yliopistossa. Tutkimuksen kohderyhmään kuuluivat tiedekunnan opinto-ohjauksen tehtävissä toimivat henkilökunnan jäsenet ja opiskelijat. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin osallistuvaa havainnointia, puolistrukturoitua kirjallisen materiaalin keruuta, kyselyä ja palautetta. Taustatyössä käytettiin sekundääriaineistona yliopiston ja tiedekunnan opinto-ohjauksen asiakirjoja ja muita ohjaukseen liittyviä dokumentteja. Näitä asiakirjoja tai dokumentteja ei analysoitu systemaattisesti. Muutoin muun aineiston analyysimenetelmä oli aineistolähtöinen laadullinen sisällönanalyysi.
Tutkimuskysymyksiä oli kolme: millaisena opinto-ohjaus ilmenee yliopistossa tiedekunnan tasolla, mitkä ovat opinto-ohjauksen ja sen toimijoiden yhteistyön kehittämiskohteet ja millainen on opinto-ohjauksen toimijoiden yhteistyön malli. Toinen tutkimuskysymys sisälsi kaksi alakysymystä: mitkä suunnittelutapaamisen interventiossa esille tulleet asiat tukevat tiedekunnan opinto-ohjauksen ja sen toimijoiden yhteistyön kehittämistä, ja mitkä tutorkoulutuksen interventiossa esille tulleet asiat tukevat tiedekunnan opinto-ohjauksen ja sen toimijoiden yhteistyön kehittämistä.
Vastaus ensimmäiseen tutkimuskysymykseen oli tiivistettynä se, että opinto-ohjaus ilmenee yliopistossa toimijuutta tukevana dialogisena ohjauksena. Toisen tutkimuskysymyksen kohdalla opinto-ohjauksen kehittäminen sisälsi opinto-ohjauksen toimijoiden yhteistyön kehittämisen. Muutoin kehittämiskohteita olivat muun muassa opinto-ohjauksen toimijoiden roolien selkeyttäminen, ja toimijoiden rajat ylittävän aktiivisen ja vuorovaikutteisen yhteistyön aloittaminen.
Tutkimustulosten perusteella opinto-ohjauksen kehittämistarve kohdistui toimijoiden yhteistyön kehittämiseen. Sitä onnistuttiin tukemaan interventioilla. Interventiot olivat opinto-ohjauksen toimijoiden kohtaamispaikkoja. Tutkimuksen päätuloksena yhteistyön malli sisälsi yhteiset tavoitteet, kokonaiskuvan hahmottamisen, kaikille yhteisen tiedonjakokanavan, selkeän työnjaon, selkeät yhteystiedot, ja yhteiset tapaamiset ja koulutuksen. Kehittämistyö kohdistui opinto-ohjauksen toimijoiden yhteistyöhön. Toimijoiden roolit selkeytyivät ja interventiot mahdollistivat opinto-ohjauksen toimijoiden kohtaamisen ja toiminnan yhteisen suunnittelun. Erityisesti yhteiset kohtaamisen paikat ja ajat edesauttoivat tiiviimmän yhteistyön aloittamista. Jatkotoimenpidesuosituksena oli opinto-ohjauksen toimijoiden rajoja rikkovan aktiivisen yhteistyön vakiinnuttaminen yliopiston ja tiedekunnan toimintakulttuuriin.
Kasvatustieteiden tiedekunta
NIINA KORPUA: Design-tutkimus opinto-ohjauksen kehittämisestä yliopistossa
Kasvatustieteiden pro gradu -tutkielma, 82 sivua, 7 liitesivua
Tammikuu 2018
________________________________________________________________________________
Tutkimuksen tavoitteena oli opinto-ohjauksen ja sen toimijoiden yhteistyön kehittäminen yliopistossa tiedekunnan tasolla. Se toteutettiin laadullisena design-tutkimuksena (DBR). Tutkimuksen lopputuotoksena kehitettiin opinto-ohjauksen toimijoiden yhteistyön malli. Pääkäsitteenä oli opinto-ohjaus. Muita käsitteitä olivat ohjaus, HOPS-ohjaus, toimijuus ja tutorointi. Tutkimustehtävänä oli opinto-ohjauksen toimijoiden yhteistyömallin kehittäminen ja interventioiden tutkiminen.
Tutkimus toteutettiin Kasvatustieteiden tiedekunnassa Tampereen yliopistossa. Tutkimuksen kohderyhmään kuuluivat tiedekunnan opinto-ohjauksen tehtävissä toimivat henkilökunnan jäsenet ja opiskelijat. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin osallistuvaa havainnointia, puolistrukturoitua kirjallisen materiaalin keruuta, kyselyä ja palautetta. Taustatyössä käytettiin sekundääriaineistona yliopiston ja tiedekunnan opinto-ohjauksen asiakirjoja ja muita ohjaukseen liittyviä dokumentteja. Näitä asiakirjoja tai dokumentteja ei analysoitu systemaattisesti. Muutoin muun aineiston analyysimenetelmä oli aineistolähtöinen laadullinen sisällönanalyysi.
Tutkimuskysymyksiä oli kolme: millaisena opinto-ohjaus ilmenee yliopistossa tiedekunnan tasolla, mitkä ovat opinto-ohjauksen ja sen toimijoiden yhteistyön kehittämiskohteet ja millainen on opinto-ohjauksen toimijoiden yhteistyön malli. Toinen tutkimuskysymys sisälsi kaksi alakysymystä: mitkä suunnittelutapaamisen interventiossa esille tulleet asiat tukevat tiedekunnan opinto-ohjauksen ja sen toimijoiden yhteistyön kehittämistä, ja mitkä tutorkoulutuksen interventiossa esille tulleet asiat tukevat tiedekunnan opinto-ohjauksen ja sen toimijoiden yhteistyön kehittämistä.
Vastaus ensimmäiseen tutkimuskysymykseen oli tiivistettynä se, että opinto-ohjaus ilmenee yliopistossa toimijuutta tukevana dialogisena ohjauksena. Toisen tutkimuskysymyksen kohdalla opinto-ohjauksen kehittäminen sisälsi opinto-ohjauksen toimijoiden yhteistyön kehittämisen. Muutoin kehittämiskohteita olivat muun muassa opinto-ohjauksen toimijoiden roolien selkeyttäminen, ja toimijoiden rajat ylittävän aktiivisen ja vuorovaikutteisen yhteistyön aloittaminen.
Tutkimustulosten perusteella opinto-ohjauksen kehittämistarve kohdistui toimijoiden yhteistyön kehittämiseen. Sitä onnistuttiin tukemaan interventioilla. Interventiot olivat opinto-ohjauksen toimijoiden kohtaamispaikkoja. Tutkimuksen päätuloksena yhteistyön malli sisälsi yhteiset tavoitteet, kokonaiskuvan hahmottamisen, kaikille yhteisen tiedonjakokanavan, selkeän työnjaon, selkeät yhteystiedot, ja yhteiset tapaamiset ja koulutuksen. Kehittämistyö kohdistui opinto-ohjauksen toimijoiden yhteistyöhön. Toimijoiden roolit selkeytyivät ja interventiot mahdollistivat opinto-ohjauksen toimijoiden kohtaamisen ja toiminnan yhteisen suunnittelun. Erityisesti yhteiset kohtaamisen paikat ja ajat edesauttoivat tiiviimmän yhteistyön aloittamista. Jatkotoimenpidesuosituksena oli opinto-ohjauksen toimijoiden rajoja rikkovan aktiivisen yhteistyön vakiinnuttaminen yliopiston ja tiedekunnan toimintakulttuuriin.