Kuntoutussuositukset aivoverenkiertohäiriön jälkeen Päijät-Hämeen keskussairaalassa
Curiqueo Tarnanen, Rosanna (2018)
2018
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Degree Programme in Medicine
Lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta - Faculty of Medicine and Life Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-03-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201803221442
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201803221442
Kuvaus
Tutkielmaan liittyvä artikkeli / Article related to the thesis: Kuntoutussuositukset aivoverenkiertohäiriön jälkeen Päijät-Hämeen keskussairaalassa. Suomen Lääkärilehti, 7/2017 vsk 72, s. 431 - 436.
Tiivistelmä
Tutkimuskohteena oli aivoverenkiertohäiriöpotilaiden akuuttivaiheen sairaalajakso varhaisen kuntoutuksen näkökulmasta Päijät-Hämeen keskussairaalassa. Tutkimusaineisto koostui kaikista Päijät-Hämeen keskussairaalassa vuonna 2013 uuteen aivohalvaukseen sairastuneista potilaista (ICD-koodit I60-64). Tutkimusjoukkoon hyväksyttiin 480 tapausta. Tutkimusasetelma oli retrospektiivinen kohorttitutkimus, joka perustui potilasrekisteritietoihin. Tutkimuksessa selvitimme, saavatko aivoverenkiertohäiriöön sairastuneet moniammatillisen kuntoutustarpeen arvion AVH-yksikössä tai akuuttiosastolla sekä mahdollisen kuntoutuksen. Lisäksi tutkimme, miten kuntoutussuosituksen saaneet poikkeavat potilaista, jotka eivät suositusta saaneet.
Potilaista 57 % tapasi jakson aikana vähintään kerran terapeutin tai erityistyöntekijän ja 41 % sai kuntoutussuosituksia. Kuntoutussuosituksia saaneiden joukossa oli enemmän miehiä. Kotona asuminen ennen sairastumista, yläraajan toiminnanvajaus, parempi tajunnantaso siirtymävaihessa ja muistisairauden puuttuminen olivat yhteydessä kuntoutussuositusten saantiin. Tutkimuksessa havaittiin, että kaikille potilaille ei tehty moniammatillista kuntoutusarviota ja osa epikriiseistä ei ollut hoitoketjun ohjeiden mukaisia. Tutkimuksemme tulokset käynnistivät osastolla tehtävän kehittämistyön kuntoutuksen tarpeen arvioinnin ja kirjaamisen parantamiseksi
Potilaista 57 % tapasi jakson aikana vähintään kerran terapeutin tai erityistyöntekijän ja 41 % sai kuntoutussuosituksia. Kuntoutussuosituksia saaneiden joukossa oli enemmän miehiä. Kotona asuminen ennen sairastumista, yläraajan toiminnanvajaus, parempi tajunnantaso siirtymävaihessa ja muistisairauden puuttuminen olivat yhteydessä kuntoutussuositusten saantiin. Tutkimuksessa havaittiin, että kaikille potilaille ei tehty moniammatillista kuntoutusarviota ja osa epikriiseistä ei ollut hoitoketjun ohjeiden mukaisia. Tutkimuksemme tulokset käynnistivät osastolla tehtävän kehittämistyön kuntoutuksen tarpeen arvioinnin ja kirjaamisen parantamiseksi