CT-kuvauksen merkitys kohtusyövän levinneisyyden arvioinnissa
Kekäläinen, Satu (2018)
2018
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Degree Programme in Medicine
Lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta - Faculty of Medicine and Life Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-03-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201803221436
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201803221436
Tiivistelmä
Kohdun runko-osan syöpä on gynekologisista syövistä yleisin ja uusia tapauksia todetaan Suomessa yli 800 vuodessa. Valtaosa tapauksista (90 %) todetaan yli 50-vuotiailla naisilla, ja ennuste on hyvä varhaisesta diagnoosista johtuen. Hoidon kulmakivi on leikkaus, jossa poistetaan kohtu ja sivuelimet, sekä harkinnan mukaan imusolmukkeita joko lantion alueelta tai myös para-aortaalisesti. Leikkauksen laajuuden määrittämiseksi arvioidaan potilaan riskitaso ja syövän levinneisyys. Levinneisyyden arvioimisessa käytetään usein CT-tutkimusta.
Tutkimuksessa kerättiin sadan perättäisen 1/2012 alkaen TAYS:issa hoidossa olleen kohtusyöpäpotilaan tiedot potilastietojärjestelmästä. Kohdun sarkoomat rajattiin tutkimuksen ulkopuolelle, joten 81 potilasta soveltui tutkimukseen. Tarkoituksena oli selvittää, vaikuttiko ennen leikkausta tehty CT-tutkimus syövän hoidon kulkuun.
Potilaista 55 oli käynyt CT-kuvauksessa ennen leikkausta. Heistä matalan riskin potilaita oli 11, keskikorkean riskin potilaita 14 ja korkean riskin potilaita 30. Löydöksiä CT:llä oli eniten korkean riskin potilailla, joista 13:lla (43 %) oli epäily metastasoinnista imusolmukkeisiin tai muihin elimiin. Keskikorkean riskin ryhmässä löydöksiä oli neljällä (29 %) ja matalan riskin potilailla ainoa CT-löydös oli keuhkoembolia yhdellä potilaalla.
CT-kuvan arvioitiin vaikuttaneen hoitoon matalan riskin potilaista yhdellä (9 %), keskikorkean riskin potilaista kolmella (21 %) ja korkean riskin potilaista 11:lla (37 %). Vertaamalla CT-kuvan löydöksiä patologian löydöksiin saatiin CT:n sensitiivisyydeksi, spesifisyydeksi, positiiviseksi ennustearvoksi ja negatiiviseksi ennustearvoksi levinneisyyden arvioimisessa 53 %, 77 %, 47 % ja 81 % vastaavasti. Matalan riskin potilaiden ja muiden potilaiden kuvantamislöydösten määrässä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa (p = 0,255).
Matalan riskin potilailla CT-kuvauksen tuomat hyödyt vaikuttavat tutkimuksen tulosten sekä kirjallisuuden perusteella olevan vähäiset, ja matalan riskin potilaiden tapauksessa preoperatiivinen kliininen tutkimus sekä thorax-röntgen voisivat riittää.
Tutkimuksessa kerättiin sadan perättäisen 1/2012 alkaen TAYS:issa hoidossa olleen kohtusyöpäpotilaan tiedot potilastietojärjestelmästä. Kohdun sarkoomat rajattiin tutkimuksen ulkopuolelle, joten 81 potilasta soveltui tutkimukseen. Tarkoituksena oli selvittää, vaikuttiko ennen leikkausta tehty CT-tutkimus syövän hoidon kulkuun.
Potilaista 55 oli käynyt CT-kuvauksessa ennen leikkausta. Heistä matalan riskin potilaita oli 11, keskikorkean riskin potilaita 14 ja korkean riskin potilaita 30. Löydöksiä CT:llä oli eniten korkean riskin potilailla, joista 13:lla (43 %) oli epäily metastasoinnista imusolmukkeisiin tai muihin elimiin. Keskikorkean riskin ryhmässä löydöksiä oli neljällä (29 %) ja matalan riskin potilailla ainoa CT-löydös oli keuhkoembolia yhdellä potilaalla.
CT-kuvan arvioitiin vaikuttaneen hoitoon matalan riskin potilaista yhdellä (9 %), keskikorkean riskin potilaista kolmella (21 %) ja korkean riskin potilaista 11:lla (37 %). Vertaamalla CT-kuvan löydöksiä patologian löydöksiin saatiin CT:n sensitiivisyydeksi, spesifisyydeksi, positiiviseksi ennustearvoksi ja negatiiviseksi ennustearvoksi levinneisyyden arvioimisessa 53 %, 77 %, 47 % ja 81 % vastaavasti. Matalan riskin potilaiden ja muiden potilaiden kuvantamislöydösten määrässä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa (p = 0,255).
Matalan riskin potilailla CT-kuvauksen tuomat hyödyt vaikuttavat tutkimuksen tulosten sekä kirjallisuuden perusteella olevan vähäiset, ja matalan riskin potilaiden tapauksessa preoperatiivinen kliininen tutkimus sekä thorax-röntgen voisivat riittää.