Epätäydellistä suolinukan korjaantumista ennustavat tekijät ja niiden merkitys keliakiassa vuoden gluteenittoman ruokavalion jälkeen
Pekki, Henna (2015)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Pekki, Henna
2015
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Degree Programme in Medicine
Hyväksymispäivämäärä
2015-09-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201803191426
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201803191426
Kuvaus
Tutkielmaan liittyvä artikkeli / Article related to the thesis: Predictors and significance of incomplete mucosal recovery in celiac disease after 1 year on a gluten-free diet. American journal of gastroenterology. 2015 Jul;110(7):1078-85. DOI: 10.1038/ajg.2015.155
Tiivistelmä
Keliakian seurannassa vuoden kohdalla otettavaa seurantakoepalaa pidetään tärkeänä histologisen parantumisen arvioinnissa. Suuressa osassa tapauksista parantuminen on kuitenkin vielä vuoden kohdalla epätäydellistä ja tämän ilmiön kliininen merkitys yhä epäselvä. Tutkimme suolinukan epätäydellisen parantumisen merkitystä ja siihen liittyviä tekijöitä potilailla joilla seuranta oli toteutettu
Yhteensä 226 keliakiaa sairastavaa aikuista jaettiin kahteen ryhmään vuoden gluteenittoman ruokavalion jälkeen otetun seurantakoepalan tuloksen mukaan. Potilaat haastateltiin ja heiltä kerättiin verinäytteet serologiaa ja muita laboratoriotutkimuksia varten ja mitattiin luuntiheydet sekä diagnoosivaiheessa että vuoden kohdalla, samoin kuin suolisto-oireita ja elämänlaatua mitattiin validoitujen kyselyiden avulla. Lisäksi kerättiin pitkäaikaisaineisto kuolleisuudesta, syöpäsairastuvuudesta ja muista vakavista komplikaatioista.
Histologisesti epätäydellisesti parantuneilla oli vakavampi suolinukkavaurio, korkeammat vasta-ainetasot ja enemmän imeytymishäiriöitä sairauden diagnoosivaiheessa. Ryhmien välillä ei ollut eroa sukupuolijakaumassa, iässä, oireissa, elämänlaadussa, perhehistoriassa tai komorbiditeetissa. Vuoden kohdalla eroa oli yhä nähtävissä vasta-aineissa ja reisiluunkaulan luuntiheyksissä. Suolinukkansa osalta normalisoituneet potilaat pitivät gluteenittoman ruokavalion paremmin, vaikkakin lukemat olivat erinomaiset molemmissa ryhmissä. Keskimäärin 15 vuoden seurannassa ryhmien välille ei syntynyt eroja kuolleisuuden, syöpäsairastuvuuden tai muidenkaan vakavien komplikaatioiden osalta.
Diagnoosivaiheen vakavampi taudinkuva histologian, serologian ja imeytymishäiriöiden osalta ennustaa myös epätäydellistä histologista parantumista vuoden kohdalla. Ruokavaliota noudattavilla potilailla seurantakoepalan tulos vuoden kohdalla ei kuitenkaan vaikuta kliiniseen vasteeseen tai pitkäaikaisennusteeseen. Optimaalisen seurannan saavuttamiseksi tarvitsemme nykyistä yksilöidympää lähestymistapaa keliakiaseurannan järjestämiseen.
Yhteensä 226 keliakiaa sairastavaa aikuista jaettiin kahteen ryhmään vuoden gluteenittoman ruokavalion jälkeen otetun seurantakoepalan tuloksen mukaan. Potilaat haastateltiin ja heiltä kerättiin verinäytteet serologiaa ja muita laboratoriotutkimuksia varten ja mitattiin luuntiheydet sekä diagnoosivaiheessa että vuoden kohdalla, samoin kuin suolisto-oireita ja elämänlaatua mitattiin validoitujen kyselyiden avulla. Lisäksi kerättiin pitkäaikaisaineisto kuolleisuudesta, syöpäsairastuvuudesta ja muista vakavista komplikaatioista.
Histologisesti epätäydellisesti parantuneilla oli vakavampi suolinukkavaurio, korkeammat vasta-ainetasot ja enemmän imeytymishäiriöitä sairauden diagnoosivaiheessa. Ryhmien välillä ei ollut eroa sukupuolijakaumassa, iässä, oireissa, elämänlaadussa, perhehistoriassa tai komorbiditeetissa. Vuoden kohdalla eroa oli yhä nähtävissä vasta-aineissa ja reisiluunkaulan luuntiheyksissä. Suolinukkansa osalta normalisoituneet potilaat pitivät gluteenittoman ruokavalion paremmin, vaikkakin lukemat olivat erinomaiset molemmissa ryhmissä. Keskimäärin 15 vuoden seurannassa ryhmien välille ei syntynyt eroja kuolleisuuden, syöpäsairastuvuuden tai muidenkaan vakavien komplikaatioiden osalta.
Diagnoosivaiheen vakavampi taudinkuva histologian, serologian ja imeytymishäiriöiden osalta ennustaa myös epätäydellistä histologista parantumista vuoden kohdalla. Ruokavaliota noudattavilla potilailla seurantakoepalan tulos vuoden kohdalla ei kuitenkaan vaikuta kliiniseen vasteeseen tai pitkäaikaisennusteeseen. Optimaalisen seurannan saavuttamiseksi tarvitsemme nykyistä yksilöidympää lähestymistapaa keliakiaseurannan järjestämiseen.