Työmarkkinamalli muutospaineessa : kehysanalyysi Aamulehden, Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien pääkirjoituksista
Ilkka, Sakari (2018)
2018
Politiikan tutkimuksen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Politics
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-03-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201803121363
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201803121363
Tiivistelmä
Tutkin pro gradu -tutkielmassani työmarkkinapolitiikan käsittelyä Suomen kolmen suurimman sanomalehden pääkirjoituksissa. Suomi on kansainvälisesti vertailtuna vahvojen työmarkkinajärjestöjen maa, jossa järjestöjen valta on perustunut muun muassa korkeaan palkansaajien järjestäytymisasteeseen ja neuvoteltujen sopimusten laaja-alaisuuteen.
Muutokset yhteiskunnan valtasuhteissa ovat vaikuttaneet siihen, millainen työmarkkinamalli Suomessa on milloinkin vallinnut. Ennen toista maailmansotaa työnantajat eivät tunnustaneet ammattiyhdistysliikettä neuvottelukumppanikseen juuri lainkaan. 1960-luvun lopulla alkoi keskitetysti sovittujen tulopoliittisten kokonaisratkaisujen ja vahvan ay-liikkeen aika. Viime vuosina sopimusjärjestelmämme on ollut sekoitus keskitettyä ja hajautettua sopimista. Tutkielman kirjoittamisen aikaan on käyty keskustelua uuden vientialavetoisen työmarkkinamallin juurruttamisesta Suomeen. Lisäksi niin kutsutut kilpailukykysopimusneuvottelut vuosina 2015–2016 ravistelivat työmarkkinajärjestöjen, etenkin ay-liikkeen, valta-asemaa.
Media toimii yhteiskunnallisesta vallasta kilvoittelun näyttämönä, jossa eri toimijat pyrkivät legitimoimaan oman asemansa päätöksenteossa. Tutkielmani tarkoituksena on tutkia, millaiset äänenpainot korostuvat, kun lehdet ottavat kantaa työmarkkinapolitiikkaan aikana, jolloin järjestelmä on murrosvaiheessa. Toteutan kehysanalyysin 1.9.2014–30.6.2016 julkaistuista Aamulehden, Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien työmarkkinapolitiikkaa käsittelevistä pääkirjoituksista. Aiemmissa tutkimuksissa on löydetty muun muassa Helsingin Sanomien ay-myönteisyyteen ja Aamulehden ay-vastaisuuteen viittaavia tuloksia, mutta aihepiiriä on tutkittu melko vähän. Kehysanalyysissä oleellista on kiinnittää huomiota siihen, miten tekstissä muodostetaan ongelmia ja toimintasuosituksia korostamalla tiettyjä puolia havaitusta todellisuudesta toisten puolien kustannuksella.
Työmarkkinajärjestöjen yhteiskunnallinen legitimiteetti saa tutkimustuloksissani tukea kaikilta kolmelta tutkimaltani lehdeltä. Avointa valtakirjaa lehdet eivät kuitenkaan järjestöille anna. Yleisluontoisesta järjestelmän hyväksymisestä huolimatta lehdet suhtautuvat sen toimivuuteen ja etenkin ay-liikkeen toimintaan usein hyvin kriittisesti. Kaikki lehdet vierastavat eturyhmäajattelua ja vaativat järjestöiltä Suomen kokonaisetua ja taloudellista vakautta tukevia ratkaisuja. Aamulehti näyttäytyy tutkituista lehdistä selvästi kriittisimpänä sekä ay-liikettä että koko työmarkkinajärjestelmää kohtaan.
Muutokset yhteiskunnan valtasuhteissa ovat vaikuttaneet siihen, millainen työmarkkinamalli Suomessa on milloinkin vallinnut. Ennen toista maailmansotaa työnantajat eivät tunnustaneet ammattiyhdistysliikettä neuvottelukumppanikseen juuri lainkaan. 1960-luvun lopulla alkoi keskitetysti sovittujen tulopoliittisten kokonaisratkaisujen ja vahvan ay-liikkeen aika. Viime vuosina sopimusjärjestelmämme on ollut sekoitus keskitettyä ja hajautettua sopimista. Tutkielman kirjoittamisen aikaan on käyty keskustelua uuden vientialavetoisen työmarkkinamallin juurruttamisesta Suomeen. Lisäksi niin kutsutut kilpailukykysopimusneuvottelut vuosina 2015–2016 ravistelivat työmarkkinajärjestöjen, etenkin ay-liikkeen, valta-asemaa.
Media toimii yhteiskunnallisesta vallasta kilvoittelun näyttämönä, jossa eri toimijat pyrkivät legitimoimaan oman asemansa päätöksenteossa. Tutkielmani tarkoituksena on tutkia, millaiset äänenpainot korostuvat, kun lehdet ottavat kantaa työmarkkinapolitiikkaan aikana, jolloin järjestelmä on murrosvaiheessa. Toteutan kehysanalyysin 1.9.2014–30.6.2016 julkaistuista Aamulehden, Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien työmarkkinapolitiikkaa käsittelevistä pääkirjoituksista. Aiemmissa tutkimuksissa on löydetty muun muassa Helsingin Sanomien ay-myönteisyyteen ja Aamulehden ay-vastaisuuteen viittaavia tuloksia, mutta aihepiiriä on tutkittu melko vähän. Kehysanalyysissä oleellista on kiinnittää huomiota siihen, miten tekstissä muodostetaan ongelmia ja toimintasuosituksia korostamalla tiettyjä puolia havaitusta todellisuudesta toisten puolien kustannuksella.
Työmarkkinajärjestöjen yhteiskunnallinen legitimiteetti saa tutkimustuloksissani tukea kaikilta kolmelta tutkimaltani lehdeltä. Avointa valtakirjaa lehdet eivät kuitenkaan järjestöille anna. Yleisluontoisesta järjestelmän hyväksymisestä huolimatta lehdet suhtautuvat sen toimivuuteen ja etenkin ay-liikkeen toimintaan usein hyvin kriittisesti. Kaikki lehdet vierastavat eturyhmäajattelua ja vaativat järjestöiltä Suomen kokonaisetua ja taloudellista vakautta tukevia ratkaisuja. Aamulehti näyttäytyy tutkituista lehdistä selvästi kriittisimpänä sekä ay-liikettä että koko työmarkkinajärjestelmää kohtaan.