Yksi- ja monipaikkaisen asumisen yhteys lasten ja nuorten hyvinvointiin

Abstract

Vaikka lasten kokemukset olivat pitkään piilossa hyvinvointitutkimuksessa, nykyään lasten hyvinvointia tutkitaan yhä enenevissä määrin niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Asuminen on eräs hyvinvoinnin osatekijöistä. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella yksi- ja monipaikkaisen asumisen yhteyttä lasten ja nuorten hyvinvointiin. Lasten monipaikkaisella asumisella tarkoitetaan tässä tutkimuksessa tilannetta, jossa lapsen arki vuorottelee vähintään kahden eri asuinpaikan välillä. Yksipaikkainen asuminen tarkoittaa puolestaan sitä, että lapsi asuu vain yhdessä paikassa.

Tutkimuksen aineistona oli Lapsiuhritutkimus 2013 -kyselytutkimuksen aineisto. Otos muodostui 11 364 kuudes- ja yhdeksäsluokkalaisesta vastaajasta. Analysoin aineistoani kvantitatiivisesti tilastollisia menetelmiä käyttäen. Ristiintaulukoimalla tarkastelin erilaisia hyvinvointi-indikaattoreita yksi- ja monipaikkaisen asumisen luokissa. Myöhemmin toin näihin taulukointeihin myös sukupuolimuuttujan kolmantena muuttujana. Pääkomponenttianalyysillä tiivistin usean hyvinvointia kuvaavan muuttujan joukon neljään pääkomponenttiin, joita mallina käyttäen muodostin hyvinvointia kuvaavat summamuuttujat. Summamuuttujien keskiarvoja tarkastelin jälleen yksi- ja monipaikkaisen asumisen sekä myös lastensuojelun toimenpiteenä sijoitettujen ja ei-sijoitettujen sekä ydinperheessä ja sen ulkopuolella elävien ryhmissä. Logistisen regressioanalyysin keinoin selvitin asumisen lisäksi myös muita hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä.

Tässä tutkimuksessa monipaikkaisesti asuvien lasten ja nuorten hyvinvointi näyttäytyi monessa kohtaa huonompana kuin yksipaikkaisesti asuvien lasten ja nuorten hyvinvointi. Kaikissa analyyseissä erot ryhmien välillä eivät kuitenkaan olleet erityisen isoja. Usean selittävän muuttujan samanaikainen tarkastelu myös osoitti, että asuminen ei ollut vahvimmin hyvinvointia selittävä tekijä.

Asuminen ei ole irrallinen hyvinvoinnin osatekijä, vaan se on yhteydessä myös muihin hyvinvointiin vaikuttaviin asioihin. Jatkossa olisi hedelmällistä tutkia asumisen ja hyvinvoinnin yhteyksiä syvemmin, esimerkiksi lasten kokemustietoa selvittävän haastattelun keinoin.