Development of Vocational Expertise and Excellence in Formal and Informal Learning Environments

Abstract

Tämän väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa ammatillisen osaamisen ja ammatillisen huippuosaamisen rakentumisesta ja asiantuntijuuden kehittymisestä ammatillisen koulutuksen kontekstissa. Tutkimus tarkasteli yksilö- ja ympäristötekijöiden merkitystä asiantuntijuuden kehittymiselle formaaleissa ja informaaleissa oppimisympäristöissä. Suomen kontekstissa kerätty tutkimusaineisto (n=119) pohjautui nykyisten ja entisten ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden ja heidän työelämäverkostojensa haastatteluihin useilta eri ammatillisilta aloilta. Artikkeliväitöskirja koostuu neljästä osajulkaisusta – tutkimuksista I, II, III ja IV – joissa esitetyt tutkimusongelmat kytkeytyvät toisiinsa. Tutkimus I tarkasteli lennonjohtajien ammatillisen osaamisen ja urapolkujen rakentumista sekä ammatillisen huippuosaamisen kehittymiseen liittyviä tekijöitä. Tutkimus II tarkasteli WorldSkills –ammattitaitokilpailuissa menestyneiden ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden ja heidän työelämäverkostojensa näkemyksiä ammatillisen osaamisen, ammatillisen huippuosaamisen ja urapolkujen rakentumisesta. Tutkimus III tarkasteli oppisopimustoimijoiden näkemyksiä ammatillisen osaamisen rakentumisesta sekä kokemuksia työpaikalla tapahtuvasta oppimisesta ja ohjauksesta. Tutkimus IV tarkasteli oppisopimusopiskelijoiden integroitumista osaksi työyhteisöään ja opiskelijoiden kokonaisvaltaisen ammatillisen osaamisen kehittymistä oppisopimuskoulutuksessa. Väitöskirjan yhteenveto kokoaa keskeiset osatutkimuksissa esitetyt tutkimustulokset.

Tutkimustulokset osoittivat tämän päivän ammatillisen asiantuntijan omaavan vahvat kognitiiviset kyvyt yhdistettynä kehittyneisiin sosiaalisiin valmiuksiin, itsetuntemukseen ja itsesäätelyyn. Loogis-matemaattisten valmiuksien nähtiin tukevan työntekijän itsenäistä teoreettisen ja käytännöllisen tiedon hallintaa sekä luovan edellytykset luovalle ja innovatiiviselle työskentelylle. Interpersoonallisten taitojen, kuten sosiaalisten valmiuksien ja hyvän ihmistuntemuksen, nähtiin sen sijaan vaikuttavan kokonaisvaltaisesti työssä menestymiseen ja toisinaan jopa kompensoivan puutteita muilla ammatillisten valmiuksien alueilla. Erityisesti tutkimustulokset korostivat itsesäätelyn tärkeää merkitystä ammatillisen osaamisen ja ammatillisen huippuosaamisen kehittymisessä. Motivaatio näyttäytyi keskeisenä lähtökohtana yksilön aloitteellisuudessa ja asennoitumisessa itseohjautuvaa oppimista kohtaan. Pitkäjänteisyyden ja itsearvioinnin nähtiin sen sijaan luovan perustuksen pysyvämmälle ja jatkuvasti kehittyvälle asiantuntijuudelle. Tarkasteltaessa edellä mainittuja työelämän odotuksia yksilön ammatilliselle asiantuntijuudelle, tutkimustulosten perusteella sekä oppilaitosperustainen (formaali) ammatillinen koulutus että oppisopimuskoulutus (informaali) tarjoavat opiskelijalle riittävät valmiudet ammatissa toimimiselle ja edelleen ammatillisen asiantuntijuuden kehittämiselle työelämässä. Ammattitaitokilpailuihin osallistuneet oppilaitosperustaisen koulutuksen opiskelijat saivat vertaisiinsa nähden poikkeuksellisen mahdollisuuden rakentaa työelämäverkostoja jo opintojen aikana, minkä nähtiin vahvistaneen heidän ammatillista itsevarmuuttaan ja edesauttaneen työelämään siirtymistä. Oppilaitosperustaisen ammatillisen koulutuksen kehittämismahdollisuutena voidaankin tulevaisuudessa nähdä työelämäverkostojen vahvistaminen ja monipuolistaminen, minkä avulla voidaan entistä paremmin tukea opiskelijoiden kokonaisvaltaisen ammatillisen osaamisen kehittymistä ja edesauttaa työelämään siirtymistä. Oppisopimuskoulutuksen vahvuutena nähtiin oppimisympäristön monipuolisuus, mikä tarjoaa opiskelijalle mahdollisuuden kehittää ammatillista osaamistaan autenttisten työtehtävien parissa ja kokeneiden työntekijöiden ohjauksessa jo opintojen aikana. Ajan, resurssien ja pedagogisten lähestymistapojen puute kuitenkin haastoi työpaikalla tapahtuvan oppimisen ideaaleja rajoittamalla erityisesti yksilölliseen ohjaukseen käytettyä aikaa ja vuorovaikutteisuutta. Tutkimustulosten perusteella työpaikat tarjoavatkin hedelmällisen oppimisympäristön erityisesti niille opiskelijoille, joilla on jo entuudestaan hyvät itsesäätelyvalmiudet ja jotka pystyvät sitoutumaan itseohjautuvaan oppimiseen. Kaiken kaikkiaan tutkimustulokset osoittivat, että ammatillisen koulutuksen keskeisenä haasteena on sekä vahvistaa työelämäverkostoja että kehittää työpaikkoja oppimisympäristöinä yhteistyössä työelämäedustajien kanssa. Yksilöllisen oppimisen näkökulmasta ammatillisen koulutuksen oppimisympäristöjen tulisi tarjota opiskelijalle entistä enemmän tilaa, aikaa ja ohjausta kehittää itsesäätelyvalmiuksia opintojen aikana.

The aim of this doctoral dissertation was to provide knowledge of vocational expertise and excellence and the development of expertise in the context of vocational education and training (VET). The research focused on examining the influence of individual and environmental factors on vocational talent development in formal and informal learning environments. The interview data (n=119), collected in the Finnish context, was based on current and former vocational students’ and working life stakeholders’ self-reported statements from a variety of vocational fields. The article-based doctoral dissertation consists of four publications – Studies I, II, III and IV – on a related set of problems. Study I examined air traffic controllers’ perceptions of vocational expertise and vocational pathways and predictors related to vocational excellence. Study II examined WorldSkills Competition achievers’ perceptions of vocational expertise and excellence and vocational pathways, along with those of their co-workers and employers. Study III examined apprenticeship training stakeholders’ perceptions of vocational expertise and experiences of workplace learning and guidance. Study IV examined the integration of apprentices in their work environment and the development of holistic vocational expertise. The summary of the publications provides a synthesis of the research results.

The findings indicated that individuals with fluent cognitive skills combined to advanced social skills, self-awareness and self-regulation are perceived as vocational experts in modern working life. Strong logical-mathematical skills were shown not only to enable an employee to independently process theoretical and practical knowledge but also to catalyze creative thinking and innovativeness. Instead, interpersonal skills, e.g., social skills and an understanding of human nature, were considered to influence a wide range of work tasks and even seen to compensate for the lack of some other vocational strengths. Most importantly, the findings implied that self-regulatory skills are considered highly significant to the development of one’s expertise and excellence. While motivation was shown to influence one’s initiative and attitude with regard to self-directed learning, volition and self-reflection played a role in supporting stable professionalism and continuous development of expertise. When measured against expectations of working life, both institution-based (formal) and work-based (informal) VET were considered to provide the basic vocational skills for a learner to pursue higher levels of vocational expertise in working life. The students participating in vocational skills competitions in the context of institution-based VET, however, had an exceptional opportunity to create extensive professional networks during their studies and strengthen their vocational confidence in order to make the school-to-work transition easier and more efficient compared to the other vocational students. Hence, the findings of this study implied that vocational institutions have good future potential to reinforce students’ comprehensive development of vocational expertise and excellence and school-to-work transition by developing learning conditions based on active networking with working life stakeholders. The work-based VET (apprenticeship training), instead, was considered to draw upon an extensive learning environment to facilitate an apprentice’s vocational development by offering access to authentic work tasks and collective support by experienced workers. Yet, the lack of time, resources and pedagogical approaches were found to challenge workplace learning by hindering individual guidance and reciprocal workplace learning between apprentices and experienced workers. The workplaces were rather shown to provide fruitful learning possibilities for those apprentices with strong self-regulatory skills and who are capable of engaging in self-directed learning. Overall, the findings implied that vocational institutions are challenged to build stronger networks to working life and to develop workplaces as learning environments in collaboration with working life stakeholders. The perceptions of individual learning emphasized the need for creating learning environments that afford vocational students the space, time and guidance to strengthen their self-regulatory skills during the training.