Mentorin ja aktorin vuorovaikutussuhteen yhteys aktorin luovuuteen

Abstract

Työelämä on muuttunut monilla aloilla ongelmanratkaisukeskeiseksi tietotyöksi, joka vaatii työntekijöiltä innovatiivisuutta ja vuorovaikutustaitoja. Luovuus on nähty vastauksena kasvaviin haasteisiin, ja innovaatio- ja luovuusteorioiden mukaan organisaatioihin tarvitaankin lisää dialogista ja avointa johtamista sekä työntekijyyttä. Mentorointi on matalan kynnyksen menetelmä, joka tukee työntekijöiden ammatillista kehitystä, mikä tekee mentorointisuhteista tarkoituksenmukaisen kontekstin tälle tutkielmalle. Aiempi tutkimus on käsitellyt sekä luovuuden ja vuorovaikutussuhteiden että mentoroinnin ja vuorovaikutussuhteiden yhteyksiä, ja tässä tutkielmassa päästiin yhdistämään näitä aiemmin erillisiä tutkimussuuntauksia.

Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisia yhteyksiä aktorin ja mentorin vuorovaikutussuhteella on aktorin luovuuteen työssään. Tutkielma toteutettiin ohjelmistoyrityksessä ja tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua, johon osallistui 11 kohdeyrityksen työntekijää. Vastaajat työskentelivät samassa toimipisteessä ja olivat toimineet kohdeyrityksessä joko aktorina, mentorina tai molemmissa rooleissa.

Tutkielman tulosten perusteella mentorointisuhteen laadulla on yhteys aktorin luovuuteen. Luottamukselliset ja vahvat mentorointisuhteet tukivat muun muassa aktorin omien vahvuuksien tunnistamista ja itsetunnon kehitystä, jotka olivat yhteydessä itsenäiseen työotteeseen ja luovaan ajatteluun. Sen sijaan heikoissa mentorointisuhteissa yhteys aktorin luovuuteen saattoi olla kielteinen tai sitä ei ollut ollenkaan. Merkitykselliseksi osoittautui kokemus kumppanuudesta, jonka rakentumista ja ylläpitoa ohjasivat suhteen osapuolten vuorovaikutustaidot. Tulokset vahvistavat aiempaa näkemystä laadukkaiden vuorovaikutussuhteiden myönteisestä yhteydestä luovuuteen.