Alaraajoihin kohdistuvien rasitusvammojen esiintyminen nuorilla jalkapalloilijoilla
Rantala, Anni (2018)
2018
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Degree Programme in Medicine
Lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta - Faculty of Medicine and Life Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-02-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201803071335
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201803071335
Tiivistelmä
Suurin osa lapsista ja nuorista kertoo harrastavansa liikuntaa tai urheilua, mutta samanaikaisesti lasten ja nuorten arvioidaan olevan huonokuntoisempia kuin ennen. Yleisin harrastusmuoto on jalkapallo. Liikunnan on arvioitu siirtyneen enemmän määrätyksi lajien harjoitteluksi pihapelailun sijaan. Lajiharjoittelun intensiivisyys, yhdistettynä vähentyneeseen muuhun fyysiseen aktiivisuuteen, on lisäämässä rasitusvammojen yleistymistä.
Lapsilla ja nuorilla rasitusvammoihin kohdistuvaa tutkimusta on tehty vähän. Rasitusvammojen luokittelukriteerien laajan skaalan vuoksi tulosten vertailu on haastavaa ja herättää epäilyä alidiagnostiikasta. Tässä tutkimuksessa selvitettiin 12–15-vuotiaiden jalkapalloilijoiden rasitusvammojen esiintyvyyttä sekä vammoille altistavia ja suojaavia tekijöitä. Tutkimuksessa käytettiin Oslo Sports Trauma Research Centerin kehittämiä rasitusvammojen esiintymistä kartoittavia kriteerejä.
Tutkimusaineisto koostui 429:stä, 12–15-vuotiaasta pelaajasta. Pelaajille sattuneita vammoja seurattiin prospektiivisesti viikoittain, 20 viikon ajan, tekstiviestikyselyn perusteella. Loukkaantuneiden pelaajien vammatiedot tarkennettiin puhelinhaastattelun avulla. Aineiston keruu tapahtui tammi-kesäkuussa 2015.
Seurannan aikana alaraajan rasitusvamma aiheutui 192 (44,8 %) pelaajalle. Vammoista suurin osa, 39,5 % kohdistui polveen. Seuraavaksi yleisin vamman ilmenemispaikka oli kantapää, 16,1 %:lla. Vain jalkapalloa harrastaneiden loukkaantumisprosentti tutkimusjoukossamme oli 45,8 % kun jotain toista lajia jalkapallon lisäksi harrastaneiden loukkaantumisprosentti oli 36,2 %. Suurin osa vammoista, 69 %, hoidettiin kotona ilman terveysalan ammattilaisen arviota.
Havaintomme korreloivat hyvin aiempien tutkimusten tulosten kanssa. Rasitusvammat ilmenevät vähitellen ja niiden oikea-aikainen havaitseminen ja harjoittelun modifiointi saattavat ehkäistä vammojen kehittymistä vakavammiksi. Nuorten tulisi lajinomaisen harjoittelun lisäksi harrastaa liikuntaa monipuolisesti. Rasitusvammojen esiintyvyyden tutkimusta rasitusvammojen suhteen tarkennetuilla kriteereillä tulisi tehdä lisää, jotta saadaan lisää tietoa nuorten rasitusvammojen esiintyvyydestä ja pystytään ehkäisemään vammojen aiheuttamia haittoja.
Lapsilla ja nuorilla rasitusvammoihin kohdistuvaa tutkimusta on tehty vähän. Rasitusvammojen luokittelukriteerien laajan skaalan vuoksi tulosten vertailu on haastavaa ja herättää epäilyä alidiagnostiikasta. Tässä tutkimuksessa selvitettiin 12–15-vuotiaiden jalkapalloilijoiden rasitusvammojen esiintyvyyttä sekä vammoille altistavia ja suojaavia tekijöitä. Tutkimuksessa käytettiin Oslo Sports Trauma Research Centerin kehittämiä rasitusvammojen esiintymistä kartoittavia kriteerejä.
Tutkimusaineisto koostui 429:stä, 12–15-vuotiaasta pelaajasta. Pelaajille sattuneita vammoja seurattiin prospektiivisesti viikoittain, 20 viikon ajan, tekstiviestikyselyn perusteella. Loukkaantuneiden pelaajien vammatiedot tarkennettiin puhelinhaastattelun avulla. Aineiston keruu tapahtui tammi-kesäkuussa 2015.
Seurannan aikana alaraajan rasitusvamma aiheutui 192 (44,8 %) pelaajalle. Vammoista suurin osa, 39,5 % kohdistui polveen. Seuraavaksi yleisin vamman ilmenemispaikka oli kantapää, 16,1 %:lla. Vain jalkapalloa harrastaneiden loukkaantumisprosentti tutkimusjoukossamme oli 45,8 % kun jotain toista lajia jalkapallon lisäksi harrastaneiden loukkaantumisprosentti oli 36,2 %. Suurin osa vammoista, 69 %, hoidettiin kotona ilman terveysalan ammattilaisen arviota.
Havaintomme korreloivat hyvin aiempien tutkimusten tulosten kanssa. Rasitusvammat ilmenevät vähitellen ja niiden oikea-aikainen havaitseminen ja harjoittelun modifiointi saattavat ehkäistä vammojen kehittymistä vakavammiksi. Nuorten tulisi lajinomaisen harjoittelun lisäksi harrastaa liikuntaa monipuolisesti. Rasitusvammojen esiintyvyyden tutkimusta rasitusvammojen suhteen tarkennetuilla kriteereillä tulisi tehdä lisää, jotta saadaan lisää tietoa nuorten rasitusvammojen esiintyvyydestä ja pystytään ehkäisemään vammojen aiheuttamia haittoja.