Uskonnolliset johtajat rauhan puolestapuhujina : Analyysi uskonnollisten johtajien rooleista Kyproksen rauhanprosessissa

Abstract

Tutkielma käsittelee uskonnollisten johtajien toteuttamaa rauhantyötä osana Kyproksen rauhanprosessia, jonka tavoitteena on rauhanomaisesti yhdistää Kyproksen kahtia jakautunut saari. Kansainvälisen politiikan teorioissa uskontoa ei perinteisesti ole nähty vaikuttavana tekijänä kansainvälisen politiikan ilmiöihin ja kiinnostus uskonnollista rauhantyötä kohtaan on tieteenalalla kasvanut vasta viimeisten parin vuosikymmenen aikana.

Tänä päivänä uskontojen merkitys on tieteenalalla laajalti tunnistettu, mutta uskontojen ja rauhantyön suhteeseen keskittyvälle tutkimukselle on edelleen tarvetta. Pro gradu -tutkielmani tarjoaa yhden tapausesimerkin, jonka kautta voidaan arvioida uskonnollisen rauhantyön tarpeellisuutta ja erityisesti uskonnollisten johtajien asemaa rauhantoimijoina.

Tutkielmassani käsittelen Kyproksen uskonnollisia johtajia osana rauhanrakennuksen diplomatian toista raidetta ja tarkastelen heidän toimintaansa Kyproksen viimeisimpien rauhanneuvotteluiden aikana. Tutkielman keskeisenä tarkastelun kohteena on, minkälaisiin rooleihin uskonnolliset johtajat voivat asettua Kyproksen rauhanprosessissa ja miksi uskonnolliset johtajat nähdään tärkeänä osana rauhantyötä Kyproksella. Aineistona hyödynnän YK:n tuottamia raportteja Kypros-operaatiosta, uskonnollisen Religious Track of the Cyprus Peace Process -rauhanprojektin uutisia ja lausuntoja sekä uskonnollisten johtajien julkilausumia.

Analyysissani hyödynnän aineiston tyypittelyssä Cynthia Sampsonin teoreettista mallia, jonka mukaan uskonnolliset toimijat voivat rauhantyössä toteuttaa neljää erilaista roolia, jotka ovat puolestapuhuja, välittäjä, opettaja sekä tarkkailija. Sen lisäksi pyrin erittelemään aineistosta eri toimijoiden esittämiä perusteluja uskonnollisen rauhantyön tarpeellisuudelle. Tutkielman loppupäätelmänä esitän, että puolestapuhujan ja välittäjän roolit korostuvat Kyproksen uskonnollisten johtajien työssä eniten, mutta toiminnasta on löydettävissä yhteneväisyyksiä kaikkiin neljään rooliin. Uskonnollisten johtajien rauhantyö ja sen yhteiskunnallinen merkitys on laajalti tunnistettu myös kansainvälisen yhteisön toimesta ja voidaan todeta, että rooleja edelleen kehittämällä uskonnollisilla johtajilla on mahdollisuus vaikuttaa rauhanprosessin positiiviseen kehitykseen erityisesti kansalaisyhteiskunnan tasolla, mutta myös poliittisesti.

Uskonnoilla on selkeä paikka kyproslaisessa yhteiskunnassa ja tutkielmani perusteella voidaan todeta, että uskonnolliset johtajat ovat tarpeellinen ja uniikki lisä Kyproksen kansalaisyhteiskunnan toimijoiden joukkoon. Uskontojen välinen yhteistyö toimii ennen kaikkea esimerkkinä yhteisöjen välisestä toiminnasta ja voi edistää rauhanomaisen yhteiselon edellytysten saavuttamista koko yhteiskunnassa.