Etelä-Pohjanmaan murre sota-ajan kirjeissä
Rintala, Jenni (2018)
2018
Suomen kielen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Finnish Language
Viestintätieteiden tiedekunta - Faculty of Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-02-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201803051325
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201803051325
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, minkälaista kieltä eteläpohjalaiset kirjoittajat käyttävät sota-ajan kirjeissä. Tarkastelun kohteena ovat ennen kaikkea kirjeissä esiintyvät fonologiset, morfologiset sekä sanastolliset Etelä-Pohjanmaan murteen piirteet. Tutkimuksen lähtökohta on siinä, että kirje tekstilajina kuuluu kirjoitettuun kieleen, mutta se sisältää runsaasti myös puhutulle kielelle tyypillisiä ominaisuuksia. Koska kirjeessä puhuttu ja kirjoitettu kieli sekoittuvat, on oletettavaa, että eteläpohjalaisilla kirjoittajilla oma paikallismurre heijastuu myös kirjeissä käytettyyn kieleen.
Tutkimuksen aineisto on peräisin Tampereen yliopiston Kansanperinteen arkistosta, jossa on tällä hetkellä noin 40 000 kirjeen kokoelma sota-aikaisia kirjeitä. Kirjeitä on kerätty arkistoon 1970-luvun puolivälistä alkaen, mutta aineiston hyödyntäminen on jäänyt vielä varsin vähäiseksi. Tämä tutkimus tuo osaltaan kansainvälisestikin ainutlaatuista kokoelmaa parempaan tietoisuuteen, jotta sitä osattaisiin hyödyntää yhä enemmän. Tutkimuksen aineisto koostuu 103 kirjeestä, jotka ovat peräisin 31 kirjoittajalta 11 kirjekokoelmasta. Kaikkia aineiston kirjoittajia yhdistää heidän eteläpohjalaisuutensa.
Teoreettisesti tämä tutkimus sijoittuu kirjetutkimukseen, sosiolingvistiseen variaationtutkimukseen sekä perinteiseen dialektologiaan. Etenkin fennistiikassa kirjetutkimus on ollut tähän asti vielä varsin vähäistä ja tutkimus on painottunut hieman vanhempaan aineistoon, joten siinä mielessä tämä tutkimus on uraauurtava. Dialektologiassa Etelä-Pohjanmaan murretta on varsin kattavasti tutkittu, joten variaationtutkimuksen suhteen teoreettista taustaa löytyy enemmän. Metodina tutkimuksessa käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysia.
Tutkimus osoittaa, että kirjeissä on paljon kielellistä variaatiota niin kokoelmien, kirjoittajien kuin kirjeidenkin välillä. Jopa kirjeensisäistä variaatiota on joissain tapauksissa havaittavissa. Toisilla kirjoittajilla murretta esiintyy enemmän ja toisilla vähemmän. Kieli kuitenkin tuntuu olevan tiedostettu resurssi, jolla voidaan esimerkiksi luoda läheisyyttä kirjekumppaniin tai ottaa etäisyyttä ympäröivään todellisuuteen.
Tutkimuksen aineisto on peräisin Tampereen yliopiston Kansanperinteen arkistosta, jossa on tällä hetkellä noin 40 000 kirjeen kokoelma sota-aikaisia kirjeitä. Kirjeitä on kerätty arkistoon 1970-luvun puolivälistä alkaen, mutta aineiston hyödyntäminen on jäänyt vielä varsin vähäiseksi. Tämä tutkimus tuo osaltaan kansainvälisestikin ainutlaatuista kokoelmaa parempaan tietoisuuteen, jotta sitä osattaisiin hyödyntää yhä enemmän. Tutkimuksen aineisto koostuu 103 kirjeestä, jotka ovat peräisin 31 kirjoittajalta 11 kirjekokoelmasta. Kaikkia aineiston kirjoittajia yhdistää heidän eteläpohjalaisuutensa.
Teoreettisesti tämä tutkimus sijoittuu kirjetutkimukseen, sosiolingvistiseen variaationtutkimukseen sekä perinteiseen dialektologiaan. Etenkin fennistiikassa kirjetutkimus on ollut tähän asti vielä varsin vähäistä ja tutkimus on painottunut hieman vanhempaan aineistoon, joten siinä mielessä tämä tutkimus on uraauurtava. Dialektologiassa Etelä-Pohjanmaan murretta on varsin kattavasti tutkittu, joten variaationtutkimuksen suhteen teoreettista taustaa löytyy enemmän. Metodina tutkimuksessa käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysia.
Tutkimus osoittaa, että kirjeissä on paljon kielellistä variaatiota niin kokoelmien, kirjoittajien kuin kirjeidenkin välillä. Jopa kirjeensisäistä variaatiota on joissain tapauksissa havaittavissa. Toisilla kirjoittajilla murretta esiintyy enemmän ja toisilla vähemmän. Kieli kuitenkin tuntuu olevan tiedostettu resurssi, jolla voidaan esimerkiksi luoda läheisyyttä kirjekumppaniin tai ottaa etäisyyttä ympäröivään todellisuuteen.