Semiotika podarkov : semiotičeskie svojstva podarkov iz SSSR i Rossii finskim obščestvennym organizaciâm SAK i SKP

Abstract

Lahjojen semiotiikkaa: Neuvostoliitosta ja Venäjältä SAK:lle ja SKP:lle lahjoitettujen esineiden semioottisia ominaisuuksia

Lahjat ja niihin liittyvät rituaalit ovat erottamaton osa ihmisten välistä toimintaa kaikissa kulttuureissa. Lahjanvaihto on tärkeä osa kommunikaatiota: esineiden avulla luodaan ja ylläpidetään sosiaalisia suhteita, osoitetaan kiitollisuutta, kunnioitusta ja kuulumista samaan ryhmään. Tässä tutkielmassa tarkastelen Suomen ammattiliittojen keskusjärjestön ja Suomen kommunistisen puolueen Neuvostoliitosta ja Venäjältä saamien lahjaesineiden semioottisia ominaisuuksia. Aineistona olen käyttänyt Työväenmuseo Werstaan kokoelmien lahjaesineitä 1950-1980 -luvuilta Neuvostoliitosta sekä informanteilta keräämiäni esineitä, jotka on saatu suomalaisjärjestöihin 2000-2010 -luvuilla Venäjältä.

Semiotiikka on tiede, joka tutkii merkkejä, merkkijärjestelmiä ja niiden välisiä vuorovaikutussuhteita. Juri Lotmanin perustaman Moskovan-Tarton kulttuurisemioottisen koulukunnan mukaan merkkejä ovat kaikki merkitystä kantavat asiat ja esineet - siis myös lahjat. Tässä työssä hyödynnetään kulttuurisemiotiikan lisäksi myös antropologian ja historiantutkimuksen tarjoamia menetelmiä esineiden ja lahjanvaihtokulttuurin tutkimiseksi.

Suomalaisten ja venäläisten järjestöjen välillä vaihdetut lahjat sekä niiden vaihtamiseen liittyvät kulttuurin piirteet ovat merkittävällä tavalla muuttuneet tämän työn tarkastelemalla, noin kuudenkymmenen vuoden ajanjaksolla. Keskeisimpiä neuvostoaikaisten lahjojen teemoja ovat esimerkiksi naiset ja luonto, neuvostofolklore sekä vaasit ja niiden symboliikka; uudempien lahjojen ominaisuuksia taas ovat henkilökohtaisuus, mainostavarat ja sotanostalgian värittämä kitsch. Erilaiset matkamuistot ovat pitäneet pintansa vuosikymmenten läpi, vaikka ne ovatkin muuttaneet muotoaan ja välittämiään merkityksiä.

Lisää kontekstia ja välineitä esineanalyysiin tuo sisäpiirin näkökulma, jonka sain haastattelemalla SAK:ssa kolmella vuosikymmenellä lahjanvaihtoon osallistunutta henkilöä. Tästä haastattelusta erottuivat neljä ominaisuuksiltaan erilaista lahjatyyppiä, joita on vaihdettu Suomen ja Venäjän tai Neuvostoliiton välisessä ammattiyhdistystoiminnassa. Analyysini mukaan lahjatyyppejä ovat: 1) järjestölahjat, 2) henkilökohtaiset lahjat tai matkamuistot, 3) mainostavara ja 4) aineettomat lahjat, esimerkiksi hieno liikeillallinen tai ohjelmanumero.

Suuret yhteiskunnalliset muutokset, kuten Neuvostoliiton hajoaminen ja siirtyminen markkinatalouteen ovat muuttaneet lahjojen fyysistä muotoa sekä niiden vaihtamiseen liitettyjä merkityksiä. Marcel Maussin arkaaisista yhteisöistä löytämät lahjanvaihtoon liittyvät velvoitteet - lahjan antaminen, vastaanottaminen ja vastalahjan antaminen - ovat universaaleja ja siksi yhä edelleen ajankohtaisia, vaikka vaihtoon osallistuneiden puheissa toiminnan merkitystä saatetaan vähätellä. Tämän työn käsittelemät lahjat ovat osa meitä kaikkia ympäröivää materiaalista kulttuuria, joka heijastaa ja tuottaa uudelleen oman aikansa ja yhteiskuntansa myyttejä, arvoja ja ideologioita.