Koulunkäynninohjaajien käytännön työnkuvia : "Tarvittaessa pyyhin nenät ja paikkaan haavat. Halaan ja kuuntelen, ohjaan ja autan."

Abstract

Vuonna 2017 koulunkäynninohjaajia työskenteli Suomen kouluissa yhteensä noin 6000-8000. Henkilökohtaisia avustajia oli puolestaan noin 4000 ihmisellä. Vuodessa koulunkäynnin- ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjauksen ammattitutkinnon suorittaa noin 1000 opiskelijaa. Voidaankin sanoa koulunkäynninohjaajien ammattikunnan vakiintuneen merkittäväksi osaksi koulujen henkilökuntaa. Taustalla on niin peruskoulun muuttuminen kuin oppilaan tuen painopisteen siirtyminen kohti lähikouluajattelua. Suomessa ei ole tehty kovinkaan paljon tutkimusta koulunkäynninohjaajiin ja heidän ammattiinsa liittyen. Uuden tutkimuksen tekeminen on tärkeää, sillä suhtautuminen koulunkäynninohjaajien ammattikuntaa kohtaan on edelleen ristiriitaista. Säästöjen ja leikkausten vuoksi koulunkäynninohjaajien ammattia ajetaan alas. Tätä perustellaan sillä, että koulunkäynninohjaajat ovat koulussa tarpeettomia. Yhä voimistuva integraatio ja tätä kautta erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden siirtyminen tavallisiin luokkiin puhuvat kuitenkin omaa kieltään. Tämän tutkimuksen tärkeimpänä tavoitteena oli avata koulunkäynninohjaajien ammatin tärkeyttä tuomalla heidän oma äänensä kuuluviin. Tutkimuksen tarkoituksena oli koulunkäynninohjaajien omia kokemuksia tarkastelemalla selvittää, mistä heidän käytännön työnkuvansa koostuu ja vastaako työnkuva heidän omia odotuksiaan. Lisäksi tutkimuksessa avulla selvitettiin, minkälaisena koulunkäynninohjaajat kokevat opettajan sijaisuuksien tekemisen osana työnkuvaansa.

Tutkimus toteutettiin laadullisena kyselytutkimuksena ja sen taustalla vaikuttaa fenomenologis-hermeneuttinen filosofia. Tutkimuksen teoreettinen tausta muodostuu osaksi koulunkäynninohjaajien koulutuksen, ammattikunnan sekä työnkuvan muotoutumisen tarkastelusta. Koulunkäynninohjaajien ammattikunnan muotoutumiseen ja vakiintumiseen osaksi suomalaista koulujärjestelmää on vaikuttanut peruskoulun muutos lähivuosikymmenten aikana. Tästä johtuen teoreettisen taustan toinen osio koostuu koulun muutoksen sekä opettajan muuttuneen roolin tarkastelusta. Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisen kyselylomakkeen avulla. Kyselyyn vastasi yhteensä 60 koulunkäynninohjaajaa. Sähköisellä kyselyllä selvitettiin koulunkäynninohjaajien taustatietoja sekä kokemuksia käytännön työnkuvaan liittyen. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin ja temaattisen analyysin menetelmin.

Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että koulunkäynninohjaajien käytännön työnkuva on erittäin monipuolinen. Oppilaiden ohjaus koetaan koulunkäynninohjaajien tärkeimmäksi työtehtäväksi. Tulosten valossa koulunkäynninohjaajat ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä käytännön työnkuvaansa. Ammattia ja ammattikuntaa kohtaan osoitettu arvostus sekä luottamus lisäävät tasavertaisuuden tunnetta työyhteisössä. Lisääntyneet uhka- ja väkivaltatilanteet koulussa, lainsäädännön kohtaamattomuus käytännön työn kanssa sekä palkkaukseen liittyvät asiat koetaan työn epäkohtina. Tulosten perusteella suurin osa koulunkäynninohjaajista suhtautuu myönteisesti opettajan sijaisuuksien tekemiseen. Sijaisuudet koetaan pääsääntöisesti virkistävänä vaihteluna omaan perustyöhön verrattuna. Koulunkäynninohjaajien kokemusten voidaan päätellä tutkimustulosten perusteella olevan yhdenmukaisia aiempien tutkimusten kanssa.