MiFID II -direktiivin vaikutus kaupankäyntiin listaamattomilla arvopapereilla sijoituspalveluyrityksen näkökulmasta
Peltonen, Marko (2018)
2018
Kauppatieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Business Studies
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-02-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201802211282
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201802211282
Tiivistelmä
Euroopan unionin uusi MiFID II -direktiivi tuli sovellettavaksi jäsenvaltioissa 3. tammikuuta 2018. Sen tutkimuksen kannalta keskeiset muutokset kohdistuvat sijoituspalvelulain sijoituspalveluyrityksille asettamiin velvollisuuksiin. Nämä muutokset koskevat sekä yritysten sisäisen toiminnan järjestämistä, kuten hallitustyöskentelyä ja henkilöstön ammattitaitoa, että asiakassuhteissa noudatettavia menettelytapoja.
Lähtökohtaisesti kaikki rahoitusvälineet kuuluvat direktiivin soveltamisalaan. Direktiivi on kuitenkin syntynyt pitkälti reaktiona finanssikriisin myötä ilmenneisiin sääntelytarpeisiin liittyen etenkin monimutkaisiin rahoitusvälineisiin, joita koskeva ymmärrys on ollut puutteellista jopa sijoituspalveluyrityksissä. Tutkimuksessa havaitaan, että korostunut näkökulma ongelmia aiheuttaneissa rahoitusvälineissä on johtanut säännösten heikkoon sovellettavuuteen ja lukuisiin tulkinnanvaraisuuksiin kaupankäynnissä listaamattomilla osakkeilla ja joukkovelkakirjoilla. Markkinoilla tällaisia arvopapereita tuodaan kuitenkin enenevässä määrin yhä useampien sijoittajien saataville, joten direktiivin vaikutus niillä harjoitettavaan kaupankäyntiin muodostaa merkittävän tutkimusongelman.
Tutkimus on metodiltaan lainopillinen. Tarkastelun kohteena on Suomen lainsäädännön muuttuminen, sillä direktiivin myötä toteutuva oikeustila on riippuvainen kansallisista implementointiratkaisuista. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan direktiivin antamiin valtuutuksiin perustuvia normilähteitä, kuten Euroopan komission delegoituja säädöksiä sekä Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen ohjeistuksia, jotka sitovat Finanssivalvonnan direktiivin perusteella tekemiä tulkintakannanottoja.
Tutkimuksessa käsitellään myös direktiivin vaikutusta sijoitusmuotoiseen joukkorahoitukseen, joka implementointihankkeen aikana annetun lausuntopalautteen perusteella on direktiivin sisältämien osittaispoikkeussäännösten ominta soveltamisaluetta. Joukkorahoitus onkin käyttökelpoinen toimintamalli erityisesti listaamattomien yhtiöiden rahoituksessa ensimarkkinoilla. Sen sääntelyssä korostuu tarve tasapainottaa sijoittajansuoja ja markkinoiden joustavat toimintaedellytykset, minkä takia sääntelyn tarkoituksenmukaisen tason onkin tutkimuksessa havaittu olevan hyvin kiistanalainen.
Lähtökohtaisesti kaikki rahoitusvälineet kuuluvat direktiivin soveltamisalaan. Direktiivi on kuitenkin syntynyt pitkälti reaktiona finanssikriisin myötä ilmenneisiin sääntelytarpeisiin liittyen etenkin monimutkaisiin rahoitusvälineisiin, joita koskeva ymmärrys on ollut puutteellista jopa sijoituspalveluyrityksissä. Tutkimuksessa havaitaan, että korostunut näkökulma ongelmia aiheuttaneissa rahoitusvälineissä on johtanut säännösten heikkoon sovellettavuuteen ja lukuisiin tulkinnanvaraisuuksiin kaupankäynnissä listaamattomilla osakkeilla ja joukkovelkakirjoilla. Markkinoilla tällaisia arvopapereita tuodaan kuitenkin enenevässä määrin yhä useampien sijoittajien saataville, joten direktiivin vaikutus niillä harjoitettavaan kaupankäyntiin muodostaa merkittävän tutkimusongelman.
Tutkimus on metodiltaan lainopillinen. Tarkastelun kohteena on Suomen lainsäädännön muuttuminen, sillä direktiivin myötä toteutuva oikeustila on riippuvainen kansallisista implementointiratkaisuista. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan direktiivin antamiin valtuutuksiin perustuvia normilähteitä, kuten Euroopan komission delegoituja säädöksiä sekä Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen ohjeistuksia, jotka sitovat Finanssivalvonnan direktiivin perusteella tekemiä tulkintakannanottoja.
Tutkimuksessa käsitellään myös direktiivin vaikutusta sijoitusmuotoiseen joukkorahoitukseen, joka implementointihankkeen aikana annetun lausuntopalautteen perusteella on direktiivin sisältämien osittaispoikkeussäännösten ominta soveltamisaluetta. Joukkorahoitus onkin käyttökelpoinen toimintamalli erityisesti listaamattomien yhtiöiden rahoituksessa ensimarkkinoilla. Sen sääntelyssä korostuu tarve tasapainottaa sijoittajansuoja ja markkinoiden joustavat toimintaedellytykset, minkä takia sääntelyn tarkoituksenmukaisen tason onkin tutkimuksessa havaittu olevan hyvin kiistanalainen.