Hyvitysesitys eduskunnan oikeusasiamiehen toimenpidekeinona : vankien tekemät kantelut

Abstract

Tarkastelen tutkielmassa hallintokanteluita, joita vangit ovat tehneet eduskunnan oikeusasiamiehelle. Tutkielmaan valitut kantelut ovat perustuneet vankien kokemiin perus- ja ihmisoikeusloukkauksiin. Mikäli oikeusasiamies on kantelua tutkiessaan todennut viranomaisen toimesta tapahtuneen perus- tai ihmisoikeusloukkauksen, oikeusasiamiehellä on ollut mahdollisuus esittää Valtiokonttorille tapahtuneen virheen rahallista korvaamista, hyvitystä. Ensisijaisesti loukkaus tulisi aina estää tai pyrkiä korjaamaan tilanne, mutta käytännön toiminnassa tapahtunutta ei saa enää tekemättömäksi.

Oikeusasiamies saa hyvitysesityksen teolle oikeudellisen perustan perustuslain, oikeusasiamiestä koskevan lain sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklan perusteella. Artiklassa säädetään, että sopimusvaltiossa jokaisella on oltava käytettävissään tehokas oikeussuojakeino kansallisen viranomaisen edessä siinäkin tapauksessa, että oikeuksien ja vapauksien loukkauksen ovat tehneet virantoimituksessa olevat henkilöt. Lisäksi sopimuksen 41 artiklan mukaan loukatulle osapuolelle myönnettävän hyvityksen tulee olla kohtuullinen.

Tutkielman tehtävänä on tarkastella, kuinka tämä oikeussuoja toimii Suomessa. Mikä on hallintokanteluratkaisuun annetun hyvitysesityksen juridinen merkitys perus- ja ihmisoikeusloukkauksissa ja mikä on sen suhde vahingonkorvauslain julkisen vallan käyttäjän vahingonkorvausvastuuseen? Kansallisen vahingonkorvauslainsäädännön perusteella kärsimyskorvaus julkisen vallan käyttäjän ihmisarvoa loukkaavasta toimesta on vaatinut korkeimmalta oikeudelta ihmisoikeusmyönteistä laintulkintaa.

Hyvitysesitystä käsittelevän tutkielman metodi on lainopillinen. Ensisijaisina lähteinä toimivat lainsäädäntö ja lainsäädännön esityöt, etenkin hallituksen esitykset. Oikeusasiamiehen verkkosivustolla julkaistut kanteluratkaisut tuovat esille erityyppisiä perus- ja ihmisoikeusloukkauksia. Tutkielmaan valituissa kanteluissa oikeusasiamies on katsonut loukkauksen asteen niin vakavaksi, että pelkkä virheen toteaminen tai anteeksipyyntö ei ole ollut riittävä korjaava toimenpide.

Viranomaisen toiminnassa tapahtuu perus- ja ihmisoikeuksia loukkaavia toimia, joihin ei voida hakea muutosta säännönmukaisin muutoksenhakukeinoin. Myös tosiasiallisesta hallintotoiminnasta kärsineen asema tulisi olla lainsäädännössä suojattu. Yhtenäisen kansallisen hyvityssäännöstön aikaansaaminen olisi tulevaisuudessa tarpeellista. Mikäli ylimmille laillisuusvalvojille varattu oikeus tehdä hyvitysesityksiä laajenee myös muille kanteluita käsitteleville viranomaisille, on yhdenvertaisuuden vuoksi selkeän ja aukottoman lainsäädännön tarve ilmeinen. Erityislainsäädännön avulla pystyttäisiin täyttämään nykyhetkeä paremmin myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen sopimusvaltioille asettamat velvoitteet. Tällä hetkellä ihmisoikeussopimuksen asettama sopimusvelvoite toteutuu parhaiten eduskunnan oikeusasiamiehen hyvitysratkaisun myötä, mitä ei voida pitää riittävänä menettelytapana tulevaisuutta ajatellen.