Nuoruus, vapaa-aika ja toimijuus : Jyväskylässä asuvien maahan muuttaneiden nuorten naisten näkemyksiä

Abstract

Globaalin liikkuvuuden myönteisiä merkityksiä liitetään helpommin joihinkin ihmisryhmiin kuin toisiin. Länsimaiden ulkopuolelta muuttaneisiin nuoriin naisiin kohdistuu kategorisointia, joka perustuu ’rodullistavaan’ ja uhriuttavaan puhetapaan tuottaen huolipuhetta. Tämä tutkimus tarkastelee kriittisesti uhriuttavaa puhetapaa ja huolipuhetta maahan muuttaneiden nuorten naisten vapaa-aikaan liittyvässä kontekstissa. Tutkimuksessa vapaa-aikaa tarkastellaan ympäristöjen, toimintojen, ihmissuhteiden ja toimijuuden näkökulmista. Intersektionaalisen tutkimusotteen avulla analyysissä on tarkasteltu sukupuolen, iän, etnisyyden ja maassaoloajan vaikutuksia nuorten naisten tulkintoihin vapaa-ajasta.

Tutkimus osoittaa, että kotiin pakotetun uhriaseman sijaan nuorten naisten vapaa-aika muodostuu monista ympäristöistä, toiminnoista ja ihmissuhteista. Erityisesti yhteiskunta määrittää nuorten naisten vapaa-aikaa. Esimerkiksi opiskelu ja siihen liittyvä väsymyksen kokemus ohjaa vapaa-ajan resursseja ja mahdollisuuksia. Tutkimus osoittaa, että maahan muuttaneet nuoret naiset hyödyntävät vapaa-aikanaan erilaisia julkisia, puolijulkisia ja yksityisiä tiloja. Organisoituun vapaa-ajan toimintaan osallistutaan harvoin uskonnon harjoittamiseen liittyviä kokoontumisia lukuun ottamatta.

Nuorten naisten vapaa-ajan ihmissuhteet muodostuvat pääosin saman kieli- ja kulttuuritaustan omaavista vertaisista tai muista maahan muuttaneista. Kaverisuhteiden solmiminen kantasuomalaisten kanssa on toiveista huolimatta vähäistä, ja nuoret naiset voivat alkaa itse sulkea kantasuomalaisia pois kaveripiireistä kielteisten kokemusten vuoksi. Maahan muuttaneiden nuorten naisten vapaa-ajan toimijuus rakentuu sisäisistä ja ulkoisista tekijöistä, joissa yhteiskunta luo mahdollisuuksia ja rajoitteita nuorten naisten käytössä olevien resurssien, kuten elämänhallintataitojen, hyödyntämiseen vapaa-ajan suunnittelussa.

Uhriuttava ja huoleen keskittyvä puhetapa estää tunnistamasta maahan muuttaneiden nuorten naisten nuoruuden elämänvaihetta ja vapaa-ajan monia paikantumisia stereotyyppisen ’maahanmuuttajanaisen’ kategorian vuoksi. Samalla jää tunnistamatta se, että heidän vapaa-aika paikantuu globaalien kokemusten lisäksi hyvin paikallisesti länsimaalaiseen vapaa-aikaan.