"Eihän sillon voi toisen kanssa leikkiä jos joku alkaa soittamaan" : äidin älypuhelimen käyttö lapsen ja äidin vuorovaikutuksessa

Abstract

Erilaisten teknologisten laitteiden nopea kehitys ja yleistyminen ovat muuttaneet lapsiperheiden koteja läheisen vuorovaikutuksen, läsnäolon ja kohtaamisen paikkoina. Älypuhelin tuo perheen vuorovaikutukseen uusia piirteitä ja asettaa kolmantena osapuolena lapsen ja vanhemman intressit ajoittain vastakkaisiin asemiin. Tämän vuoksi molempien sukupolvien jäsennysten ymmärtämiseen pyrkivä tutkimus on tarpeellista.

Kartoitan tutkielmassani sellaisia kertomuksellisia tulkintaresursseja, joita äideillä ja alle kouluikäisillä lapsilla on käytössään tilanteista, joissa äiti käyttää älypuhelinta. Tarkastelen sitä, miten äidit ja pienet lapset tulkitsevat lapsen ja äidin välistä vuorovaikutustilannetta, jossa äidin puhelin on läsnä ikään kuin kolmantena osapuolena. Keräämäni aineisto on kaksiosainen. Ensisijainen aineistoni koostuu 25:stä 2-6-vuotiaan lapsen äidin kirjallisesta kertomuksesta. Toissijainen aineistoni muodostuu viiden 4-6-vuotiaan lapsen kerronnallisista haastatteluista. Tehtävänanto oli molemmissa aineiston keruun tavoissa sama, tätä tutkielmaa varten kehitelty virikeaineisto.

Tutkielmani metodologinen viitekehys on todellisuuden sosiaalista rakentumista korostava sosiaalinen konstruktionismi, jossa tiedon ja tietämisen tapojen katsotaan syntyvän kontekstisidonnaisesti. Ilmiöiden välisten kausaalisuhteiden paikantamisen tai perimmäisen luonteen paljastamisen ei ajatella olevan mahdollista. Analyysissani käytin sosiaalisen konstruktionismin periaatteille pohjaavaa diskurssianalyysia.

Kertomusten yksityiskohtaisen erittelyn kautta jaoin äitien kertomusten tulkinnan mahdollisuudet neljään eri tulkintarepertuaariin: 1) tahmean medialaitteen repertuaariin, 2) yhteistoiminnan mahdollistajan repertuaariin, 3) lapsen oikeuksien repertuaariin sekä 4) puhelimen käytön feministiseen repertuaariin. Lasten vastauksista nousi kolme ensisijaisen aineiston tulkintarepertuaarien kanssa keskustelevaa piirrettä: 1) äidin puhelimen käyttöön liittyvän tulkinnan puuttuminen, 2) primääri- ja sekundaariosallistumiskehysten vastakkaisuus tulkintarepertuaareihin verrattuna ja 3) äidin puhelimen käytön tarpeellisuuden tunnustaminen.