When You Look Me in the Eyes: The Interplay between eye gaze and affect
Chen, Tingji (2018)
Tampere University Press
2018
Psykologia - Psychology
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2018-02-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0658-8
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0658-8
Tiivistelmä
Katse ja erilaiset tunnereaktiot ovat tärkeitä ilmiöitä sosiaalisen vuorovaikutuksen kannalta, ja niiden on ajateltu vaikuttavan toisiinsa. Tämä väitöskirja selvitti katseen ja tunteiden vuorovaikutukseen liittyviä ilmiöitä. Osatutkimuksissa I, II, ja III tutkittiin sitä, millaisia tunnereaktioita toisen ihmisen katse aiheuttaa havaitsijassa. Osatutkimuksessa IV tarkasteltiin sitä, muuntaako havaitsijan oma tunnetila katseen havaitsemista.
Osatutkimuksissa I ja II tutkittiin katseen aiheuttamia automaattisesti syntyviä tunnereaktioita alustuskoeasetelmalla. Alustusärsykkeinä käytettiin kasvokuvia henkilöistä, joiden katseen suunta vaihteli ja kohdeärsykkeinä käytettiin tunnesisällöltään positiivisia ja negatiivisia sanoja. Tutkittavien tehtävänä oli luokitella sanojen tunnesisältö positiiviseksi tai negatiiviseksi. Tulokset osoittivat, että tutkittavat luokittelivat positiiviset sanat nopeammin kun sanan esittämistä edelsi kuva kohti katsovista kasvoista, verrattuna tilanteeseen, jossa edeltävässä kuvassa näkyi silmät kiinni pitävät kasvot. Vastaavasti negatiiviset sanat luokiteltiin nopeammin silmät kiinni olevien kasvokuvien esittämisen jälkeen. Nämä tulokset osoittavat, että kohti katsovien kasvojen näkeminen synnytti positiivisemman tunnereaktion kuin silmät kiinni pitävien kasvojen näkeminen ja tämä reaktio aiheutti vastausaikojen lyhenemisen tunnesisällöltään positiivisiin sanoihin. Osatutkimuksessa II tutkittiin lisäksi suoran katseen aiheuttaman alustusvaikutuksen hermostollisia mekanismeja. Tutkimuksessa mitattiin kohdesanojen synnyttämiä aivosähkökäyrästä mitattavia herätevasteita. Tulokset osoittivat, että alustusärsykkeinä käytetyt kasvokuvat vaikuttivat sanojen synnyttämiin herätevasteisiin. Positiivisten sanojen synnyttämä N170-vaste oli voimakkaampi silloin, kun niitä edelsi kohti katsovien kasvojen näkeminen, verrattuna tilanteeseen, jossa tutkittavat näkivät silmät kiinni pitävät kasvot. Lisäksi negatiivisten sanojen synnyttämä myöhäisempi LPP-vaste oli voimakkaampi silloin, kun tutkittavat olivat nähneet kohti katsovat kasvot, verrattuna silmät kiinni pitäviin kasvoihin. Näiden tulosten tulkittiin osoittavan, että suora katse, verrattuna suljettuihin silmiin, havaittiin tunnesisällöltään yhdenmukaisemmaksi positiivisten sanojen kanssa, ja vähemmän yhdenmukaiseksi negatiivisten sanojen kanssa. Osatutkimuksessa III tutkittiin voimakkaan äänen synnyttämää puolustusrefleksiä mittaamalla silmän sulkeutumisrefleksin voimakkuutta ja sydämen sykkeessä tapahtuvia muutoksia samalla kun tutkittaville esitettiin mallihenkilön kasvoja, jotka katsoivat joko kohti tai alaspäin. Puolustusrefleksit olivat heikompia silloin, kun tutkittavat näkivät kohti katsovan mallihenkilön, verrattuna tilanteeseen, jossa mallihenkilö katsoi alaspäin. Nämäkin tulokset viittasivat siihen, että suora katse automaattisesti havaittiin alaspäin käännettyä katsetta positiivisempana sosiaalisena viestinä, mikä vaimensi voimakkaan äänen synnyttämää puolustusrefleksiä. Kaikissa tutkimuksissa kerätyt tietoiset, eksplisiittiset itsearvioinnit tuottivat päinvastaisia tuloksia kuin näiden implisiittisten reaktioiden mittarit. Tutkittavat arvioivat suoran katseen vähemmän positiiviseksi kuin suljetut silmät ja alaspäin käännetyn katseen.
Osatutkimuksessa IV tutkittiin sitä, vaikuttaako havaitsijan oma tunnetila toisen ihmisen katseensuunnan havaitsemiseen. Tutkimustulokset osoittivat, että katseen havaitsemiseen ei vaikuttanut havaitsijan oma tunnetila. Sen sijaan yksilölliset erot sosiaalisessa ahdistuneisuudessa liittyivät katseen havaitsemiseen. Mitä korkeampia pistemääriä tutkittavat saivat sosiaalista ahdistuneisuutta mittaavassa kyselyssä, sitä enemmän katse saattoi todellisuudessa olla itsestä poispäin kääntynyt, ja tutkittavat silti tulkitsivat katseen itseensä kohdistuneeksi.
Yhteenvetona voidaan sanoa, että tämä väitöskirjatyö osoittaa kolmessa osatutkimuksessa, että suora katse havaitaan implisiittisesti positiivisena sosiaalisena viestinä. Sen sijaan eksplisiittiset arviot suoran katseen aiheuttamista tunnereaktioista saattavat riippua paljolti tutkimustilanteesta. Lisäksi tämä väitöskirjatyö laajentaa tutkimuskirjallisuutta osoittamalla, että havaitsijan oma tunnetila ei vaikuta katsesuunnan havaitsemiseen.
Osatutkimuksissa I ja II tutkittiin katseen aiheuttamia automaattisesti syntyviä tunnereaktioita alustuskoeasetelmalla. Alustusärsykkeinä käytettiin kasvokuvia henkilöistä, joiden katseen suunta vaihteli ja kohdeärsykkeinä käytettiin tunnesisällöltään positiivisia ja negatiivisia sanoja. Tutkittavien tehtävänä oli luokitella sanojen tunnesisältö positiiviseksi tai negatiiviseksi. Tulokset osoittivat, että tutkittavat luokittelivat positiiviset sanat nopeammin kun sanan esittämistä edelsi kuva kohti katsovista kasvoista, verrattuna tilanteeseen, jossa edeltävässä kuvassa näkyi silmät kiinni pitävät kasvot. Vastaavasti negatiiviset sanat luokiteltiin nopeammin silmät kiinni olevien kasvokuvien esittämisen jälkeen. Nämä tulokset osoittavat, että kohti katsovien kasvojen näkeminen synnytti positiivisemman tunnereaktion kuin silmät kiinni pitävien kasvojen näkeminen ja tämä reaktio aiheutti vastausaikojen lyhenemisen tunnesisällöltään positiivisiin sanoihin. Osatutkimuksessa II tutkittiin lisäksi suoran katseen aiheuttaman alustusvaikutuksen hermostollisia mekanismeja. Tutkimuksessa mitattiin kohdesanojen synnyttämiä aivosähkökäyrästä mitattavia herätevasteita. Tulokset osoittivat, että alustusärsykkeinä käytetyt kasvokuvat vaikuttivat sanojen synnyttämiin herätevasteisiin. Positiivisten sanojen synnyttämä N170-vaste oli voimakkaampi silloin, kun niitä edelsi kohti katsovien kasvojen näkeminen, verrattuna tilanteeseen, jossa tutkittavat näkivät silmät kiinni pitävät kasvot. Lisäksi negatiivisten sanojen synnyttämä myöhäisempi LPP-vaste oli voimakkaampi silloin, kun tutkittavat olivat nähneet kohti katsovat kasvot, verrattuna silmät kiinni pitäviin kasvoihin. Näiden tulosten tulkittiin osoittavan, että suora katse, verrattuna suljettuihin silmiin, havaittiin tunnesisällöltään yhdenmukaisemmaksi positiivisten sanojen kanssa, ja vähemmän yhdenmukaiseksi negatiivisten sanojen kanssa. Osatutkimuksessa III tutkittiin voimakkaan äänen synnyttämää puolustusrefleksiä mittaamalla silmän sulkeutumisrefleksin voimakkuutta ja sydämen sykkeessä tapahtuvia muutoksia samalla kun tutkittaville esitettiin mallihenkilön kasvoja, jotka katsoivat joko kohti tai alaspäin. Puolustusrefleksit olivat heikompia silloin, kun tutkittavat näkivät kohti katsovan mallihenkilön, verrattuna tilanteeseen, jossa mallihenkilö katsoi alaspäin. Nämäkin tulokset viittasivat siihen, että suora katse automaattisesti havaittiin alaspäin käännettyä katsetta positiivisempana sosiaalisena viestinä, mikä vaimensi voimakkaan äänen synnyttämää puolustusrefleksiä. Kaikissa tutkimuksissa kerätyt tietoiset, eksplisiittiset itsearvioinnit tuottivat päinvastaisia tuloksia kuin näiden implisiittisten reaktioiden mittarit. Tutkittavat arvioivat suoran katseen vähemmän positiiviseksi kuin suljetut silmät ja alaspäin käännetyn katseen.
Osatutkimuksessa IV tutkittiin sitä, vaikuttaako havaitsijan oma tunnetila toisen ihmisen katseensuunnan havaitsemiseen. Tutkimustulokset osoittivat, että katseen havaitsemiseen ei vaikuttanut havaitsijan oma tunnetila. Sen sijaan yksilölliset erot sosiaalisessa ahdistuneisuudessa liittyivät katseen havaitsemiseen. Mitä korkeampia pistemääriä tutkittavat saivat sosiaalista ahdistuneisuutta mittaavassa kyselyssä, sitä enemmän katse saattoi todellisuudessa olla itsestä poispäin kääntynyt, ja tutkittavat silti tulkitsivat katseen itseensä kohdistuneeksi.
Yhteenvetona voidaan sanoa, että tämä väitöskirjatyö osoittaa kolmessa osatutkimuksessa, että suora katse havaitaan implisiittisesti positiivisena sosiaalisena viestinä. Sen sijaan eksplisiittiset arviot suoran katseen aiheuttamista tunnereaktioista saattavat riippua paljolti tutkimustilanteesta. Lisäksi tämä väitöskirjatyö laajentaa tutkimuskirjallisuutta osoittamalla, että havaitsijan oma tunnetila ei vaikuta katsesuunnan havaitsemiseen.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4965]