Koulu ja maahanmuuttajakoti - luokanopettajien kokemuksia yhteistyöstä maahanmuuttajavanhempien kanssa
Alaspää, Sari; Heimola, Erika (2017)
Alaspää, Sari
Heimola, Erika
2017
Kasvatustieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-10-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201802011174
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201802011174
Tiivistelmä
Maahanmuuttajaoppilaiden määrä suomalaisissa kouluissa on kasvanut, joten yhä useampi luokanopettaja tulee kohtaamaan työssään maahanmuuttajaoppilaita ja heidän vanhempiaan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia kokemuksia luokanopettajilla on yhteistyöstä maahanmuuttajavanhempien kanssa. Tutkimuskysymykseen vastattiin kahden alakysymyksen kautta, jotka olivat a. Millaisia kokemuksia luokanopettajilla on kieli- ja kulttuurierojen vaikutuksesta maahanmuuttajavanhempien kanssa tehtyyn yhteistyöhön? ja b. Millaisten toimintatapojen avulla luokanopettajat ovat pyrkineet ylittämään kieli- ja kulttuurieroista aiheutuvia haasteita?
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää hyödyntäen, ja sen taustalla vaikutti fenomenologia. Tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2017 teemahaastattelemalla kymmentä pirkanmaalaista luokanopettajaa: kahta miesopettajaa ja kahdeksaa naisopettajaa. Kaikilla luokanopettajilla oli kokemusta maahanmuuttajavanhempien kanssa tehdystä yhteistyöstä. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Luokanopettajien kokemukset yhteistyöstä maahanmuuttajavanhempien kanssa olivat osin hyvin yhteneviä, mutta niissä oli havaittavissa myös paljon eroja, sillä tutkimuksen keskiössä olevat maahanmuuttajat ovat niin laaja ja heterogeeninen joukko.
Tutkimuksessa ilmeni, että kieli- ja kulttuurierot olivat vaikuttavia tekijöitä koulun ja maahanmuuttajakodin välisessä yhteistyössä. Kielierot vaikuttivat opettajien mukaan kaikkeen yhteistyöhön, kuten keskusteluun, viestittelyyn sekä suomalaisten koulujen käyttämän sähköisen viestintäjärjestelmän käyttöön. Yhteisen kielen puute opettajan ja vanhemman välillä saneli hyvin pitkälti sen, miten sujuvaksi tai haastavaksi yhteistyö perheiden kanssa koettiin. Kulttuurierot näkyivät yhteistyössä puolestaan siten, että kaikki maahanmuuttajavanhemmat eivät ymmärtäneet suomalaista koulukulttuuria. Vanhemmat saattoivat esimerkiksi oudoksua sitä, että oman lapsen poissaoloista tuli ilmoittaa opettajalle. Joidenkin maahanmuuttajavanhempien mielestä taas koulunkäynnin pitäisi olla tiukempaa ja vaativampaa jo ensimmäisistä luokista lähtien.
Luokanopettajat pyrkivät ratkaisemaan kielieroista aiheutuvia haasteita hyödyntämällä tulkkipalvelun tulkkeja. Joskus he myös turvautuivat oman äidinkielen opettajien tai maahanmuuttajaoppilaiden tulkkausapuun. Lisäksi he pyrkivät kirjoittamaan viestit ja puhumaan puhelimessa yksinkertaisella ja selkeällä kielellä, jotta maahanmuuttajavanhempien olisi helpompi ymmärtää heitä. Lähes kaikkien opettajien kokemus oli, että maahanmuuttajavanhemmat käyttävät sähköistä viestintäjärjestelmää kantasuomalaisia vähemmän. Viestit täytyi saattaa heille tiedoksi jotakin toista kautta, kuten tekstiviestillä tai puhelimitse. Kulttuurierojen tuomien haasteiden ratkaisemiseksi opettajat kertoivat ottavansa tarvittaessa yhteyttä maahanmuuttajavanhempiin, jos he eivät tiedä, miten perheessä suhtaudutaan esimerkiksi joihinkin uskontoon liittyviin asioihin. Yleisesti ottaen maahanmuuttajavanhempien kanssa oli tärkeää keskustella siitä, millaisia ajatuksia ja toimintatapoja heillä on lastensa koulunkäyntiin liittyen.
Vaikka yhteisen kielen puute ja erilainen kulttuuritausta haastoivat yhteistyötä maahanmuuttajavanhempien kanssa, moni luokanopettajista koki maahanmuuttajavanhempien asenteet suomalaista koulua kohtaan hyvin myönteisiksi. Kodin ja koulun välistä yhteistyötä tehdessä on tärkeää olla yleistämättä maahanmuuttajia yhdeksi homogeeniseksi ryhmäksi, kuten ei voi kantasuomalaisiakaan, ja kohdata maahanmuuttajavanhempi ensisijaisesti vanhempana.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää hyödyntäen, ja sen taustalla vaikutti fenomenologia. Tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2017 teemahaastattelemalla kymmentä pirkanmaalaista luokanopettajaa: kahta miesopettajaa ja kahdeksaa naisopettajaa. Kaikilla luokanopettajilla oli kokemusta maahanmuuttajavanhempien kanssa tehdystä yhteistyöstä. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Luokanopettajien kokemukset yhteistyöstä maahanmuuttajavanhempien kanssa olivat osin hyvin yhteneviä, mutta niissä oli havaittavissa myös paljon eroja, sillä tutkimuksen keskiössä olevat maahanmuuttajat ovat niin laaja ja heterogeeninen joukko.
Tutkimuksessa ilmeni, että kieli- ja kulttuurierot olivat vaikuttavia tekijöitä koulun ja maahanmuuttajakodin välisessä yhteistyössä. Kielierot vaikuttivat opettajien mukaan kaikkeen yhteistyöhön, kuten keskusteluun, viestittelyyn sekä suomalaisten koulujen käyttämän sähköisen viestintäjärjestelmän käyttöön. Yhteisen kielen puute opettajan ja vanhemman välillä saneli hyvin pitkälti sen, miten sujuvaksi tai haastavaksi yhteistyö perheiden kanssa koettiin. Kulttuurierot näkyivät yhteistyössä puolestaan siten, että kaikki maahanmuuttajavanhemmat eivät ymmärtäneet suomalaista koulukulttuuria. Vanhemmat saattoivat esimerkiksi oudoksua sitä, että oman lapsen poissaoloista tuli ilmoittaa opettajalle. Joidenkin maahanmuuttajavanhempien mielestä taas koulunkäynnin pitäisi olla tiukempaa ja vaativampaa jo ensimmäisistä luokista lähtien.
Luokanopettajat pyrkivät ratkaisemaan kielieroista aiheutuvia haasteita hyödyntämällä tulkkipalvelun tulkkeja. Joskus he myös turvautuivat oman äidinkielen opettajien tai maahanmuuttajaoppilaiden tulkkausapuun. Lisäksi he pyrkivät kirjoittamaan viestit ja puhumaan puhelimessa yksinkertaisella ja selkeällä kielellä, jotta maahanmuuttajavanhempien olisi helpompi ymmärtää heitä. Lähes kaikkien opettajien kokemus oli, että maahanmuuttajavanhemmat käyttävät sähköistä viestintäjärjestelmää kantasuomalaisia vähemmän. Viestit täytyi saattaa heille tiedoksi jotakin toista kautta, kuten tekstiviestillä tai puhelimitse. Kulttuurierojen tuomien haasteiden ratkaisemiseksi opettajat kertoivat ottavansa tarvittaessa yhteyttä maahanmuuttajavanhempiin, jos he eivät tiedä, miten perheessä suhtaudutaan esimerkiksi joihinkin uskontoon liittyviin asioihin. Yleisesti ottaen maahanmuuttajavanhempien kanssa oli tärkeää keskustella siitä, millaisia ajatuksia ja toimintatapoja heillä on lastensa koulunkäyntiin liittyen.
Vaikka yhteisen kielen puute ja erilainen kulttuuritausta haastoivat yhteistyötä maahanmuuttajavanhempien kanssa, moni luokanopettajista koki maahanmuuttajavanhempien asenteet suomalaista koulua kohtaan hyvin myönteisiksi. Kodin ja koulun välistä yhteistyötä tehdessä on tärkeää olla yleistämättä maahanmuuttajia yhdeksi homogeeniseksi ryhmäksi, kuten ei voi kantasuomalaisiakaan, ja kohdata maahanmuuttajavanhempi ensisijaisesti vanhempana.