Kriiseistä selviytymisen ja kriisiavun monet merkitykset : diskursiivinen tutkimus SOS-kriisikeskuksen asiakkaiden haastattelupuheesta
Laukkanen, Sanna (2018)
2018
Sosiaalityön tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-01-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201801311167
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201801311167
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia merkityksiä Suomen Mielenterveysseuran SOS-kriisikeskuksen asiakkaat antavat kriiseistä selviytymiselle ja kriisiavulle osana selviytymisprosessiaan. Tutkimus on laadullinen, ja sen metodologisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi. Aineisto koostuu kuuden (6) SOS-kriisikeskuksessa asioineen aikuisen henkilön kerronnallisesta teemahaastattelusta. Asiakkuus oli päättynyt 4–6 kuukautta ennen haastatteluja. Haastatteluaineiston analyysimenetelmänä on diskurssianalyysi, jonka avulla tarkastellaan selviytymiseen ja kriisiapuun liittyviä puhetapoja. Diskurssianalyysin avulla tutkitaan lisäksi, millaista toimijuutta haastattelupuheessa tuotetaan. Toimijuuden mahdollisuuksien ja rajoitusten analysoimisessa hyödynnetään Jyrki Jyrkämän kehittelemiä toimijuuden modaliteetteja.
Selviytymisen ja kriisiavun merkitykset vaihtelevat tilanteittain. Aineistosta on tunnistettavissa kuusi selviytymisen diskurssia: 1) selviytyminen sinnittelynä, 2) selviytyminen paluuna arkeen, 3) selviytyminen fyysisenä tasaantumisena, 4) selviytyminen ihmisenä olemisen muutoksena, 5) selviytyminen toisinajatteluna ja 6) selviytyminen edestakaisena liikkeenä. Kriisiavun diskursseja löytyy neljä: 1) kriisiapu aktiivisena työskentelynä, 2) kriisiapu inhimillisenä kohtaamisena, 3) kriisiapu kohtaamattomuutena ja 4) kriisiapu toivona paremmasta. Toimijuus ilmenee aluksi pahan olon sietämisenä hetki kerrallaan, mutta myös ponnisteluna eteenpäin siksi, että arjen velvollisuudet on hoidettava ja muista huolehdittava. Myöhemmin toimijuutta ilmaistaan aktiivisena ja tavoitteellisena oman ajattelun muuttamisena ja kriisistä oppimisena.
Kriisiapu näyttää tukevan aktiivista ja tavoitteellista toimijuutta sekä antavan toivoa selviytyä vaikeista elämänkokemuksista. Puhetavat ilmentävät kriisityöntekijän ammattitaidon ja ensivaikutelman merkitystä asiakkaan kohtaamisessa ja yhteistyösuhteen luomisessa. Vastakohtana ovat kohtaamattomuuden puhetavat, joissa kriisityöntekijä toimi toisin kuin asiakas odotti, tai kriisiavun sisällöstä ja kestosta ei keskusteltu riittävästi. Jatkossa kriisiapua ja selviytymistä voitaisiin tutkia esimerkiksi rajaamalla tutkimus tietyn kriisin kokeneisiin henkilöihin tai syventymällä kriisikeskustapaamisten vuorovaikutusprosesseihin.
Selviytymisen ja kriisiavun merkitykset vaihtelevat tilanteittain. Aineistosta on tunnistettavissa kuusi selviytymisen diskurssia: 1) selviytyminen sinnittelynä, 2) selviytyminen paluuna arkeen, 3) selviytyminen fyysisenä tasaantumisena, 4) selviytyminen ihmisenä olemisen muutoksena, 5) selviytyminen toisinajatteluna ja 6) selviytyminen edestakaisena liikkeenä. Kriisiavun diskursseja löytyy neljä: 1) kriisiapu aktiivisena työskentelynä, 2) kriisiapu inhimillisenä kohtaamisena, 3) kriisiapu kohtaamattomuutena ja 4) kriisiapu toivona paremmasta. Toimijuus ilmenee aluksi pahan olon sietämisenä hetki kerrallaan, mutta myös ponnisteluna eteenpäin siksi, että arjen velvollisuudet on hoidettava ja muista huolehdittava. Myöhemmin toimijuutta ilmaistaan aktiivisena ja tavoitteellisena oman ajattelun muuttamisena ja kriisistä oppimisena.
Kriisiapu näyttää tukevan aktiivista ja tavoitteellista toimijuutta sekä antavan toivoa selviytyä vaikeista elämänkokemuksista. Puhetavat ilmentävät kriisityöntekijän ammattitaidon ja ensivaikutelman merkitystä asiakkaan kohtaamisessa ja yhteistyösuhteen luomisessa. Vastakohtana ovat kohtaamattomuuden puhetavat, joissa kriisityöntekijä toimi toisin kuin asiakas odotti, tai kriisiavun sisällöstä ja kestosta ei keskusteltu riittävästi. Jatkossa kriisiapua ja selviytymistä voitaisiin tutkia esimerkiksi rajaamalla tutkimus tietyn kriisin kokeneisiin henkilöihin tai syventymällä kriisikeskustapaamisten vuorovaikutusprosesseihin.