Ongelmista ohjaamiseen : työntekijöiden kertomien ongelmien käsittely kehityskeskusteluissa
Ahopelto, Teija (2018)
Ahopelto, Teija
2018
Yhteiskuntatutkimuksen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-01-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201801291144
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201801291144
Tiivistelmä
Tarkastelen Pro gradu -tutkielmassani, miten esimiehet vastaavat työntekijän ongelmia käsittelevään puheeseen ja millaisia ohjauksellisia keinoja esimiehet näissä tilanteissa käyttävät. Tutkimuksen tavoitteena on tehdä näkyväksi vuorovaikutuksen käytänteitä esimiehen ja työntekijän välisessä vuorovaikutuksessa työntekijän esiin ottamista ongelmista keskusteltaessa. Toivon tutkielmani palvelevan työelämän vuorovaikutuksellisten käytäntöjen kehittämistä ja vuorovaikutusprosessien ymmärtämistä työ- ja tutkimusyhteisöissä.
Tutkimusmenetelmänä käytän keskustelunanalyysiä. Tarkastelen kehityskeskusteluja institutionaalisena vuorovaikutuksena, jossa sekä työntekijä että esimies orientoituvat keskusteluun omista institutionaalisista rooleistaan ja tehtävistään käsin. Keskustelunanalyysin avulla voidaan tehdä näkyväksi vuorovaikutuksen säännönmukaisuuksia ja tunnistaa kehityskeskustelu-tilanteeseen liittyviä institutionaalisia tunnusmerkkejä. Aineistoni koostuu kahden eri organisaation kehityskeskusteluista, joista valitsin satunnaisesti kymmenen keskustelua litterointiin. Näistä kymmenestä keskustelusta keskityin tunnistamaan ongelmankertomiseen liittyvät sekvenssit ja valitsin tarkempaan litteraatioon 20 sekvenssiä. Nämä muodostavat analyysini pohjan.
Tutkielmani tulosten perusteella vastatessaan työntekijän ongelmista kertovaan puheeseen esimiehet orientoituvat tyypillisesti vastaanottamaan ongelmapuhetta minimipalauttein rohkaisten työntekijää jatkamaan. Minimipalautteita seuraa laajempi ongelmaa käsittelevä jakso, jossa esimiehet voivat a) tarjota apua ja neuvoja, b) osoittaa samanmielisyyttä, c) esittävää kysymyksiä, d) normalisoida ongelmaa tai d) antaa positiivisen ennusteen tai vastaväitteen. Esimiehen vastaukset sijoittuivat pääsääntöisesti sekvenssiä sulkeviksi toiminnoiksi. Samanmielisyyden osoittaminen takasi vuorovaikutuksen sujuvuuden ja mahdollisti siirtymisen eteenpäin. Esimiehet orientoituvat keskustelujen aikana ongelmien ratkaisemiseen tai poispuhumiseen niiden syvällisemmän tutkimisen sijaan.
Tutkimusmenetelmänä käytän keskustelunanalyysiä. Tarkastelen kehityskeskusteluja institutionaalisena vuorovaikutuksena, jossa sekä työntekijä että esimies orientoituvat keskusteluun omista institutionaalisista rooleistaan ja tehtävistään käsin. Keskustelunanalyysin avulla voidaan tehdä näkyväksi vuorovaikutuksen säännönmukaisuuksia ja tunnistaa kehityskeskustelu-tilanteeseen liittyviä institutionaalisia tunnusmerkkejä. Aineistoni koostuu kahden eri organisaation kehityskeskusteluista, joista valitsin satunnaisesti kymmenen keskustelua litterointiin. Näistä kymmenestä keskustelusta keskityin tunnistamaan ongelmankertomiseen liittyvät sekvenssit ja valitsin tarkempaan litteraatioon 20 sekvenssiä. Nämä muodostavat analyysini pohjan.
Tutkielmani tulosten perusteella vastatessaan työntekijän ongelmista kertovaan puheeseen esimiehet orientoituvat tyypillisesti vastaanottamaan ongelmapuhetta minimipalauttein rohkaisten työntekijää jatkamaan. Minimipalautteita seuraa laajempi ongelmaa käsittelevä jakso, jossa esimiehet voivat a) tarjota apua ja neuvoja, b) osoittaa samanmielisyyttä, c) esittävää kysymyksiä, d) normalisoida ongelmaa tai d) antaa positiivisen ennusteen tai vastaväitteen. Esimiehen vastaukset sijoittuivat pääsääntöisesti sekvenssiä sulkeviksi toiminnoiksi. Samanmielisyyden osoittaminen takasi vuorovaikutuksen sujuvuuden ja mahdollisti siirtymisen eteenpäin. Esimiehet orientoituvat keskustelujen aikana ongelmien ratkaisemiseen tai poispuhumiseen niiden syvällisemmän tutkimisen sijaan.