”Aika rasistista rasisminvastaisuutta” : retoriikan ja argumentaation diskurssianalyysi vihapuheen vastustajia vastustavista keskustelusta Facebookin ”Rajat kiinni! Kansanliike”-ryhmässä
Kosonen, Susanna (2018)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Kosonen, Susanna
2018
Journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Journalism and Communication
Viestintätieteiden tiedekunta - Faculty of Communication Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2017-12-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201801261134
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201801261134
Tiivistelmä
Selvitin pro gradu -tutkielmassani sitä, miten vihapuheen vastustajista rakennetaan argumentaation ja retoriikan keinoin epäluotettavaa kuvaa. Ensimmäisellä tutkimuskysymyksellä selvitin, millaisella argumentaatiolla rakennetaan vastapuolesta epäluotettavaa kuvaa. Toinen tutkimuskysymykseni oli, millaista retoriikkaa tässä argumentaatiossa käytetään.
Tutkimusaineisto kerättiin Facebookissa toimivasta, maahanmuuttovastaisesta ”Rajat Kiinni! Kansanliike”-nimisestä ryhmästä. Vihapuheen vastaiset toimet ja kannanotot herättivät lähes kaikissa kommentoineissa ryhmän jäsenissä vastustusta. Keräsin ryhmästä vihapuheesta käytäviä keskusteluja kolmen kuukauden ajalta marras-tammikuussa. Facebookin sanahakua käyttäen keräsin julkaisut, joissa esiintyi sana ”vihapuhe” tai ”vihapuhetta”. Aineistoksi kertyi 58 erillistä julkaisua ja noin 350 kommenttia.
Tutkimusmenetelmä oli retoriikan ja argumentaation diskurssianalyysi. Etsin aineistosta vihapuheen vastustajien epäluottamuksen rakentamisessa käytettyjä argumentteja ja analysoin, millaisilla retorisilla keinoilla niitä edistettiin. Etsinnässä käytin apuna aiemman vihapuhetutkimuksen selvittämiä argumentteja, mutta etsin ja analysoin myös muita argumentteja ja retorisia keinoja.
Yleisimmin aineistossa rakennettiin epäluottamusta vastustajasta argumentoimalla tämän olevan puolueellinen. Puolueellisuutta rakennettiin retorisesti esimerkiksi rinnastamalla vihapuheet maahanmuuttajien rikollisuuteen ja syyttämällä vasta-argumentoijaa kantasuomalaisiin kohdistuvan rasismin ja vihapuheen sivuuttamisesta. Toiseksi argumentoitiin vasta-argumentoijan kannatuksen olevan vähäinen. Keskustelussa rakennettiin retoriikan keinoin taistelua, jossa nimettiin toimijoiksi kansa, ”suvakit”, media, poliisi ja eliitti. Tässä taistelussa kaikki muut ovat kansaa vastassa, aseenaan vihapuheen käsite. Kolmannessa argumentissa vasta-argumentoijaa syytettiin suoraan valehtelusta, mutta tätä käytettiin harvemmin kuin muita argumentteja. Tilastoihin ja tutkimuksiin vedottiin hyvin harvoin. Epäluotettavaa kuvaa vastustajasta edistettiin epärehellisyyttä kuvaavien sanojen avulla, ja tämän lisäksi lainausmerkein, sarkasmilla ja tunneperäisillä sanoilla.
Lisäksi tutkimuksessa löytyi kaksi uutta argumenttia: vasta-argumentoijan käyttämät termit, eli rasismi ja vihapuhe, eivät ole merkityksellisiä ja vasta-argumentoija on ymmärtämätön ja epäpätevä. Rasismi ja vihapuhe määriteltiin retorisin keinoin uudelleen joko maahanmuuttajien rikollisuutta kuvaavaksi termiksi tai mielivaltaiseksi ja epäselväksi, kantasuomalaisten leimaamisessa käytetyksi sanaksi. Vasta-argumentoijan älyä ja pätevyyttä epäiltiin retoriikan avulla laajasti, ja erityisesti naisoletettuihin vasta-argumentoijiin kohdistui misogynististä, seksuaalissävytteistä retoriikkaa.
Tutkimuksen perusteella vihapuheen vastustajien vastustaminen ei perustu niinkään vasta-argumenttien kumoamiseen, vaan suoraan vasta-argumentoijan luottamuksen heikentämiseen.
Tutkimusaineisto kerättiin Facebookissa toimivasta, maahanmuuttovastaisesta ”Rajat Kiinni! Kansanliike”-nimisestä ryhmästä. Vihapuheen vastaiset toimet ja kannanotot herättivät lähes kaikissa kommentoineissa ryhmän jäsenissä vastustusta. Keräsin ryhmästä vihapuheesta käytäviä keskusteluja kolmen kuukauden ajalta marras-tammikuussa. Facebookin sanahakua käyttäen keräsin julkaisut, joissa esiintyi sana ”vihapuhe” tai ”vihapuhetta”. Aineistoksi kertyi 58 erillistä julkaisua ja noin 350 kommenttia.
Tutkimusmenetelmä oli retoriikan ja argumentaation diskurssianalyysi. Etsin aineistosta vihapuheen vastustajien epäluottamuksen rakentamisessa käytettyjä argumentteja ja analysoin, millaisilla retorisilla keinoilla niitä edistettiin. Etsinnässä käytin apuna aiemman vihapuhetutkimuksen selvittämiä argumentteja, mutta etsin ja analysoin myös muita argumentteja ja retorisia keinoja.
Yleisimmin aineistossa rakennettiin epäluottamusta vastustajasta argumentoimalla tämän olevan puolueellinen. Puolueellisuutta rakennettiin retorisesti esimerkiksi rinnastamalla vihapuheet maahanmuuttajien rikollisuuteen ja syyttämällä vasta-argumentoijaa kantasuomalaisiin kohdistuvan rasismin ja vihapuheen sivuuttamisesta. Toiseksi argumentoitiin vasta-argumentoijan kannatuksen olevan vähäinen. Keskustelussa rakennettiin retoriikan keinoin taistelua, jossa nimettiin toimijoiksi kansa, ”suvakit”, media, poliisi ja eliitti. Tässä taistelussa kaikki muut ovat kansaa vastassa, aseenaan vihapuheen käsite. Kolmannessa argumentissa vasta-argumentoijaa syytettiin suoraan valehtelusta, mutta tätä käytettiin harvemmin kuin muita argumentteja. Tilastoihin ja tutkimuksiin vedottiin hyvin harvoin. Epäluotettavaa kuvaa vastustajasta edistettiin epärehellisyyttä kuvaavien sanojen avulla, ja tämän lisäksi lainausmerkein, sarkasmilla ja tunneperäisillä sanoilla.
Lisäksi tutkimuksessa löytyi kaksi uutta argumenttia: vasta-argumentoijan käyttämät termit, eli rasismi ja vihapuhe, eivät ole merkityksellisiä ja vasta-argumentoija on ymmärtämätön ja epäpätevä. Rasismi ja vihapuhe määriteltiin retorisin keinoin uudelleen joko maahanmuuttajien rikollisuutta kuvaavaksi termiksi tai mielivaltaiseksi ja epäselväksi, kantasuomalaisten leimaamisessa käytetyksi sanaksi. Vasta-argumentoijan älyä ja pätevyyttä epäiltiin retoriikan avulla laajasti, ja erityisesti naisoletettuihin vasta-argumentoijiin kohdistui misogynististä, seksuaalissävytteistä retoriikkaa.
Tutkimuksen perusteella vihapuheen vastustajien vastustaminen ei perustu niinkään vasta-argumenttien kumoamiseen, vaan suoraan vasta-argumentoijan luottamuksen heikentämiseen.